Melki viikko takana omassa kämpässä ja on ollu kyllä mukavaa. Tavallista. Ulkona on kyllä tullu käytyä, mutta vähä on ollu rauhallisempaa ku hostellissa asuessa. Perjantaina oltii loreyn kanssa viihteellä ja lauantaina muutama kaveri tuli mun talolle, ku kämppis on jossai muutaman päivän. Hauskaa oli, istuttiin takapihan "puutarhassa", juotiin ja juteltii niitä näitä. Sitte baariin. Nyt ku asun vähä kauempana nii pitää vähä suunnitella millä kotiin menee. Sporat lopettaa liikennöinnin puolen yön jälkeen. Viikonloppusin liikennöi night rider, jolla pääsee läpi yön kotiin. Joten silläkin on nyt tullu ajeltua. Yhtenä yönä kävelin kotiin, vaa oli se vähän pitkä matka. Tosin arkena ku night rider ei kule, nii täytyy kävellä. Nyt mulla tosin on toi pyöräkin, mutta kerrasta oppineena en aio ajaa sillä kännissä. Yks päivä keräsin rohkeuteni ja hyppäsin pyörän selkään ja lähin polkeen mäkkärille ilmasta wifiä käyttään. No olihan se helvetillisen pelottavaa ajaa autoteitä ku on toi vasemmanpuoleinen liikenne. Tai se vielä menee, mutta noi hook-käännökset risteyksissä sekottaa mun pään ihan täysin. Tai ku en tiiä mihin pyöräilijän kuulus ryhmittyä niissä. Noh,täytyy ottaa mallia viksummista. No pääsin perille, faceen ja postit kattoon ja ajattelin, että samalla meen kauppaan. No perkele, ku en saanu u-lukkoo auki. Värkkäsin sen kans kaupan eessä varmaan puoli tuntia ja tajusin, että ei se toimi. Tulin kotiin, otin toisen lukon ja uudelleen matkaan. No sain ostokset tehtyä ja tulin takaskotiin ja jatkoin taistelua lukon kanssa. Tunnin jälkeen sain sen toimimaan. Meni siinä pullollinen viiniä taistellessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tänää sitte tapahtu yks mun pahimmista peloista. Oon miettiny, että mitä mää täällä osaan tehä, jos joku juttu menee rikki tms. No tänää sitte yhtäkkiä valot sammu ja sähköt meni. Paniikki iski, mitä helvettiä mää nyt oikein teen!? Normaalisti oisin tietty soittanu isäpuolelle ja tartuinki jo puhelimeen, kunnes tajusin, ettei se nyt varmaan voi suomesta käsin mua auttaa ja suomessa on yö parhaillaan. Oli pakko istua alas ja ajatella omilla aivoilla. Tajusin, että sulake se meni. Menin sähkökaapille ja napsautin nappulan takas ylös ja avot, valot tuli takasin. Selvisin siis! En ookaan vissii nii tyhmä ku oon aina luullu. Nyt oon jo suunnitellu töitten hakemista. Alkaa tuntua, että pitäs tehä jotain hyödyllistäkin. Tossa mun naapurissa on vissii joku palvelutalon tapanen, ajattelin, että voisin käyä kyseleen oisko mitää tyrkyllä rekisteröimättömälle saikkarille. En ehkä uskalla, mutta ajatusta on jo hieman. Oon ny jumissa täällä melbournessa. Eikä oo aikomustakaan lähtee mihinkään hetkeen. Täällä kun on kavereita ja tuntee jo kaupungin. Helppoa. Ja vielä ennen ku täältä lähen nii pitää tehä vaikka mitä juttuja, kuten great ocean road käyä tsekkaan ja muitaki juttuja. Auringonlasku ja pingviinit st kildassa on viä näkemättä. Se on tosin omaa saamattomuutta, ku alue on ehkä kaks kilsaa tästä kämpiltä. Vaan toisaalta, mihin mulla kiire täältä on lähtee, ku onhan mulla toivottavasti viä melkein pari vuotta aikaa. Balille meen joka tapauksessa helmikuussa ja palaan sitten tänne formuloitten aikaan, ku isä tulee käymään. Sain tänää myös mailin irakista. Kaverin kohalta sotiminen loppu lyhyeen ku sitä ammuttiin. Perseeseen! No se tulee takas muutaman päivän päästä. Eipä tarvi enää olla huolissaan. Aika jäätävää, onneks vaa perseeseen osu. Ois voinu käyä huonomminki. Nyt oon alkanu oottaan joulua innolla. Tunnelmaan oon jo vähän päässy, ku telkkarista tuli love actually ja michael bubblen jouluohjelma. Juteltiin kaverin kans erilaisista joulujutuista ja ruoista ja muusta. Se oli ihan ihmeissään ku koitin selittää et me syyään laatikoita. Ja et me ei syyä christmas puddingia. Kinkkua syyään kuitenki täälläkin. Mun kämppis on joulun pois, että mulla on talo omana sillo. Saa nähä mitä sitä keksii. Ehkä otan ihan lungisti ja kattelen telkkaria. Ehkä en. Saa nähä. Ainaki tulee erilainen joulu ku aiemmin, siitä voin mennä takuuseen. Uutta vuotta ootan yhtä innolla. Sillo pitää kyllä mennä kylille kattoon ilotulitusta ja muuta. Ja kyllä, tänään otin pyöräni ja lähin polkeen rantaviivaa pitkin. Poljin reilun 30 km ja oli aika hianoo. Maisemat aikas huikeet. Kotiin tullessa vähän eksyin, mutta lopulta löysin kohteen. Ja nyt tiiän miten noista hook-jutuista selviää pyörälläkin. Lisäks osaan jo kohtalaisesti varoa muuta liikennettä ja ajaa vasemmalla. Hyvä tästä tulee. Ajattelin alkaa ajeleen tota reissua useemminki,sen verran oli mukavaa. Tarvis vaa alkaa heräileen normiaikoihin. En oo paljon kelloo laittanu soittamaan täällä ja joka päivä nukun aivan liian pitkään. Rytmit siis sekasi. Mut nyt ku mulla on tää uus terveellinen ja urheilullinen elämä, nii pitää alkaa vähä suunniteleen päivärytmiäkin. Mutta kai sitä voi pyörällä ajaa koska vaan, valosalla se on kuitenki mukavampaa. Vaikka on täällä valosaa ehkä kaheksaan-yheksään asti. Ja niin, mun pihassa asuu papukaijoja. Mietin et mikä helvetin lintu pitää tollasta elämää ja yks päivä menin pihalle ja tajusin, et nehän on papukaijoja. Huikeeta, joskin ärsyttävää. Ja sitte semmonen pointti, että lauantaina prime timena täällä näytettiin naisten fudista, ihan normi liigamatsi, eikä mikään maaottelu. Muutenki telkkarista näytetään paljon enemmän naisten urheilua ku suomessa. Hurraa, mukavaha se on kattella. Ja mun naapurissa on joku iso stadion ja jos menee ulos nii kuulee kuulutukset sieltä (jos papukaijat ei piä konserttia). En vaa oo viä selvittäny mitä lajia ne siellä pellaa. Ja tänää näin ekan hämähäkin. Hyi saatana! Oli iso mun mittakaavassa, australian mittakaavassa pieni. Ja tapasin yläkerran naapurin, joka sano et takapihalla voi grillata ja tuu sanoon jos meet, nii heki tulee ja otetaan parit kaljat. Kovin oli ystävällinen mies, perus-aussi. Simpsonit alkaa, seuraavaan kertaan.