tiistai, 6. elokuu 2013

Fiiliksiä kotiinpaluusta

No nii se aika rientää että enää reilu 3kk aikaa olla täällä ja siitä puolet menee lomaillessa ja puolet töissä. Futiskautta on jälellä enää 5 peliä, toisen joukkueen kans ollaan jumboja, toisen kans menee paremmin. Talvi on edelleen ja nyt jo tosissaan ootan lämpimimpiä kelejä. Huvittas enemmän mennä ulos ja liikkua vapaapäivinäki jos ois lämpimämpi. nyt ku on ollu 10-20 astetta päivisin. 20 on ihan ookoo, mutta 10 on turhan kylmä. Sunnuntain peli ku oli nii ei varmaan ollu ees kymmentä, vettä tuli ja tuuli ja kenttä oli ku suofutiskenttä. Ja hävittiin sarjajumbolle. Mutta silti se pelaaminen on mukavaa ja nyt on ollu mukava pelata ku oon saanu hyvän parin siihe keskikentälle.

tässä muutama viikko on menny vähä sumussa, töitä ja juopottelua ja vapaat koitan vaan levätä ja hoitaa juoksevia asioita. Tuntuu että vihdoin alan tosissaan elää elämääni täällä. Nyt mulle vasta on selvinny mitä se työskentely ravintola-alalla onkaan. Raskaat työt nii raskaasti sitte juhlitaanki. Oon nyt tehny jonku viikon tätä 4 töitä 3 vapaata listaa. Tosin joskus teen yhen extrapäivän. Viime viikolla kerty 54 työtuntia. Meillä tehään ns. split vuoroja, joka tarkottaa, että kun keittiö on kiinni nii on tunnin pari tauko, jos haluaa. No oon nyt alkanu tauoillani käymään vähän jossain sen sijaan että makaan vaan sohvalla. Meijän pubilta on lyhyt matka joenrantaan ja siellä on kivat maisemat, joten meen nykysin sinne kävelylle. Ei tuu ihan koko päivää vietettyä sisällä. Toisaalta nyt ois mukavaa olla ihan vaan siä pubissaki ja jutella ihmisten kans ku oon nyt oppinu tuntemaan porukkaa paremmin siellä. Tai lähinnä oon tullu kavereiksi meijän tarjoilijoitten ja omistajienki kans, enkä hengaa enää vaa keittiöihmisten kans. Edelleen koitan kuitenki työni tehä kunnolla ja hyvää palautetta on tullu. Mutta onhan se yhtä saippuaoopperaa ja sisäsiittosta. Ja jutut sekä keittiössä että pubin puolella on sitte nii härskejä, että herkempi saattas olla ihmeissään. Alkuun kaikki käyttäyty ku mää olin paikalla, vaa ny ku ne on huomannu et mun jutut on ihan yhtä likasia ku niittenki (joskus pahempiakin) nii ei kukaan enää välitä.

Sitten näitä yleisiä juttuja australiasta. Subwayssa leipään laitetaan porkkanaraastetta, näinhan ei oo suomessa, eihän? Viinakaupan työtekijä lähti varkaan perään juoksemaan ja sai potkut, koska on vaarallista lähtee perään. Tästä oli iso juttu current affair ohjelmassa, joka muistuttaa mua karpolla on asiaa- ohjemasta. Joo ja futispelissä ei saa huutaa "mine" ku menee palloon vaa se puhalletaan rikkeeks. Pitää huutaa omalla nimellä. Sanoinki reeneissä, että jos suomessa futista pelaan nii varmaan käytän vaa englantia. Joku kysy miten te sanotte suomessa "man on" ja olin vaa et emmää ees tiiä. Samaan ongelmaan törmäään nykyään päivittäin. Sanoja saa ettiä ihan tosissaan ja lauserankenteet on entistä heikompia. Ku suomalaisten kavereitten kans viestittelee nii tuntuu et ois helpompi kirjottaa englanniksi. Ja monia juttuja on mahotonta ees yrittää selvittää suomeksi ku niistä katoaa se hauskuus. Tosin takertelen myös englanniks. Meijän junttikokki heittelee aina kaikki astiat lavuaariin ja sieltä roiskuu vettä mun päälle. No olin sitte sanoa sille että i'm always so wet when you're working. Päätin kuitenki jättää sanomatta. Sitte meijän omistaja (sinkku mies joka kovasti tykkää nuoremmista tytöistä) valitti että on kuuma, nii sanoin sille että ota paita pois ku tarkotin neuletta. Kaikki repes nauraan ja oli vaa et mitäs se saana oikei haluaa ja totesin, että onneks voin aina syyttää sitä, ettei englanti oo mun äidinkieli. Kirjastosta löyty suomalainen leffa, rare export. kielenä suomi, teksti englanniksi. en lainannu.

28.9 eli n 53 päivän päästä sitte lennän brisbaneen. Tepa tulee sinne, ollaan siellä jokunen päivä ja sieltä sitte ajellaan gold coastille, byron bayhin ja lopulta sydneyyn. Joku pari viikkoo tähän suunnitletiin käyttää. Sitte sydneystä melbourneen jossa ollaan pari viikkoo. Sitte tepa lentää kotiin ja mun porukat tulee tänne. Niitten kans mennään ainaki sydneyyn ja katotaan ny mitä keksitään. Ennen tätä mun kaveri tulee reissuiltaan takas melbourneen ja yks kaveri suomesta muuttaa tänne. Eli ku tästä ny tän elokuun saa lusittua nii alkaa tapahtumaan. Viikot menee ihan ku lentäen. Päivät töissä menee nopeesti, vapaapäivät tuntuu pidemmiltä ku koko ajan on mielessä et jotai hyödyllistä pitäs tehä. Oonki koittanu ny et käyn victoria marketilla aina ku on vapaata ja sittehän onki aina futispeli ja reenit. Ja vapailla en juo koska en halua olla väsyny ku meen töihin. Ja ku tiiän että jokunen kalja tulee töitten jälkeen kuitenki otettua.

Kuuntelen musiikkia koko ajan. Sen meijän muusikkokokin kautta oon löytäny joitain uusia bändejä ja sen kans aina puhutaan musiikista. Joten oon varma että tietyt biisit tulee muistuttamaan tästä ajanjaksosta lopun elämääni. ajatus siitä, että ku lähen täältä nii voi olla etten koskaan tuu näkeen ihmisiä joitten kans tällä hetkellä vietän nii paljon aikaa, tuntuu kurjalta. Tuntuu, että jos meen töihin joskus johki toiseen pubiin nii se ei tuu oleen samanlaista. Oon kuullu paljon juttuja huonoista työilmapiireistä pubeissa. Sanoin futiskaverille, et on kiva olla töissä missä oma panos merkittee ja hyvin tehdystä työstä tulee kehuja, nii se sano olleensa kyseisellä alalla 25 vuotta ja kehut oli harvinaisuuksia. Ja muittenki puheiden perusteella oon tullu siihen tulokseen, että toi paikka on harvinaisuus. Mutta onhan silläki osansa että millanen ite on. Ja muutenki tän kaupungin jättäminen tuntuu oudolta. Oon tottunu et voin mennä kauppaan mihin aikaan tahansa ja kaikki mitä tarvi on lähellä, ja se fakta, että vaikka oon täällä jo jonki aikaa ollu nii viälä on aivan törkeesti näkemättä, saattaa jäädä vaivaan. Vaikka tällä reissulla on ollu ylä- ja alamäkiä, nii pystyn nyt jo sanoon et, on ollu kyllä elämäni paras kokemus ja tosiaan on kurja ku pitää lähtee. Mutta tiiän että uusia seikkailuja on tulossa. Voisin jakaa tän 9kk kolmeen jaksoon; eka 4 kk oli huikeeta, balilta ku palasin alko vähän vikeemmat ajat ja sitä kesti siihen saakka että alotin työt ja futiksen, eli reilu pari kk. Oli koti-ikävää ja yksinäistä ja ahisti eikä tahtonu töitä löytyä. Sit ku alotin työt nii siitä saakka on ollu nousujohteista, eikä oo kyllä kovasti ollu hinkua kotiin. Nyt vielä ku alkaa aika käymään vähiin nii alkaa tajuaan kui paljon täällä haluaiskaan olla. Toki muuttaisin elämääni monella tavalla jos tietäisin olevani täällä pysyvästi. Panostaisin asumiseen ja muuhun enemmän, ja kai se elämä ei sitte oiskaan yhtä mukavaa. Nyt ku on vähä semmonen olo että voi tehä mitä vaan, eikä kaiken tarvi olla nii justiinsa ku ei tää oo pysyvää ja kohta pitää kuitenki lähtee. En kuitenkaan valita, vaan aion ottaa kaiken riemun irti tästä loppuajasta ja onhan tässä vielä reissaamistakin tulossa sekä täällä että aasiassa ja kolmen kuukauden loma, että eiköhän sen loman jälkeen ookin jo valmis hetkeks taas asettuun aloilleen. ainoo hankaluus saattaa olla se joulukuinen kylmyys, vaa kai siitäki selviää, ku on ennenki selvinny.

Ennen ku tulin tänne nii olin innoissaan englannista ja sen pubikulttuurista. No nyt tiiän mitä se on täällä ja paljolti samanlaista se lienee siä englannissakin. Tämä tosiaan vahvistaa vaan sitä ajatusta, että englanti on mun seuraava kohde. Lisäks englannissa myyään cadbury suklaata. En ymmärrä miks ihmiset vauhkoaa fazerin sinisestä jos tarjolla on cadburya. Mää kaipaan suomesta rahkaa ja valmiiks marinoituja kanasuikaleita ja kunnon siipiä. Ja salmiakkia. Ja äitin tekemää mökkiruokaa. Nii ja kaikkiea ruokia mitä mökillä voi poimia maasta, eniten kutenki vadelmia. Suomeen tullessa tuun varmasti kaipaamaan pubiruokaa. Pitää ehkä perustaa sinne chicken parma & pie pubi. Lisäks tuun varmasti ikävöimään toreja, joita on joka paikassa ja hedelmät ja vihannekset on tuoreita ja halpoja. Helsinkiin pitää mennä aussie bariin fiilistelemään jos kova ikävä tänne tulee.

no tässäpä tuliki reilusti mietteitä kotiinpaluusta ja fiiliksistä. Näihin tunnelmiin siis.

tiistai, 16. heinäkuu 2013

Jalkipallo, kirjasto ja politiikka

G'day! Täällä on taas viikko vierähtäny, kenties kaksikin sitte edellisen kirjotuksen. Mitään hämmentävää ei tosin oo tapahtunu. Ilmat on ollu lämpimiä, melki pariakymmentä. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee.

Mulla on ny menossa viiminen vapaa, huomenna alkaa taas neljän päivän työputki, tuplavuorot joka päivä, että kotona ei tarvi käyä ku nukkumassa. Perjantaina otettii parit kaljat työpäivän päätteeks ja meijä pääkokki innostu heittään läppää ja ihan kuset housussa nauroin. Huumori on sitte aina nii hyvää, ku se kohdistuu johonki muuhun ku itteen. Tällä kertaa se heitti läppää meijän ei niin hyvistä kokeista. Yks kun on sellanen juntti, joka ei osaa oikei mitää, mutta käyttäytyy ku ois headchef. Yks on pilvessä jatkuvasti ja aivan turisti keittiössä. Lisäks se on laiska. Yks taas on tappavan hidas ja täysin toivoton. Sitte on tää puolalainen kokelas, jonka ulkonen habitus saa jo hymyn huulille, puhumattakaan sen kokinhatusta. No siinä sitte suunniteltiin, että laitetaan tää awesome foursome samaan aikaan keittiöön kiireisenä perjantai-iltana ja kamera sinne ja sitte me loput istutaan yläkerran valvontahuoneessa juomassa kaljaa ja kattomassa miten ne siellä pärjää. näistä kokeista ku kolme on sellasta, että ne luulee tietävänsä kaiken. Lisäks tää juntti ei oo mikää kamalan nokkela, joten se ku tajuaa, että se on näitten tulokkaitten kans yksin keittiössä nii ei se kaksi mitää ratkasua tilanteensa ja sen maailma ihan romahtaa. Lisäks se on ollu töissä tuolla 8 vuotta ja se on vähä pakkomielteinen ja kaavoihin kangistunu. Ny se on ollu pois 3 viikkoo ku se sai muksun. Tällä välin me ollaan siirretty toisen mikron paikkaa ja yhet lautaset on siirtyny eri paikkaan. No sillähän menee varmaan viikko toipua tästä täysin uudesta järjestelystä. Näitä kaikkia pohtiessa ilta mukavasti vierähti, sitten otin viä parit meijän tarjoilijatyttöjen kans ja kotiin nukkumaan, ku oli tuplavuoro tiedossa lauantainaki. Nii ja kahviakin alan jo osata tehä. Tein parina päivänä meijän pubin omistajallekin. Kysyin ekana aamuna että ookko varma että haluat. Se sano että joo, ja perseelleehän se meni. Tein uuen ja seki meni käteen ja päätin et ihan sama. No seuraavana päivänä sitte kysyin että haluakko että teen sulle samalla. Pubi oli täynnä kantiksia sillo ja siinä sitte joku kysy jotain mun kahvinkeittotaidoista, nii siinähän se omistaja sitte totes kaikille että mun eilen tekemä kahvi oli absolut shit. Mutta kerto kuitenki että harjottelen vasta ja siinä samalla sitte tein sille sen letten ja se onnistu ja tuli kehuja. Hiljalleen alan oppimaan. Nyt jopa tiiän mitä eroa eri kahveilla (flat white, latte, cappuccino lähinnä) on. Se on vissii aika olennaista. :D

Vapailla on ollu rattosaa. Sunnuntaina oli peli, pelattiin paras peli tähän mennessä, tasuri 0-0 ja vihdoin mulle löyty hyvä kaveri siihen keskikentälle. Ihan dominoitiin sitä aluetta ja toivottavasti saadaan jatkossaki pelata yhessä. Mun kuntoki on kohentunu ja alan jo jaksaa vähä juostaki siellä kentällä. Eilen oli reenit, vaa oli vähän paikat kipeenä sunnuntaista, mutta onneks ei ollu mikää tapposessio.

Tänää sitte päätin liittyä mun lähimpään kirjastoon. Oon jo kahen muun kirjaston jäsen, mutta ku muutan yhtenään nii taas piti hankkia uus jäsenyys. No ku menin sinne nii olin ihan taivaissa. Nii paljon kaikkee saatavilla. Kaikki maailman lehet, uusimmat dvd:t, kaikkia hyviä kirjoja... No koska mulla ei ollu millä todistaa mun kotiosote, nii sain lainata vaan kaks juttua kerralla. Päädyin robbie williamsin biographyyn ja nurse jackien toiseen tuotantokauteen. No nyt on taas lukemista ja kattelemista. Sitte menin kaverille, sille ex-kämppikselle, hengaileen ja kattomaan frendejä, ku niitä tulee aina kaks jaksoo arkena klo 6.30. No menin jo neljältä, sitte viieltä päätettiin kävellä pizzahutiin hakeen pizzat frendien seuraks, koska nii tehtiin joskus aiemminki, ku siellä asuin. No ku kello tuli 6.30 ni aloin selata kanavia ja muistin, että eihän siellä näy kaapelikanavat, eikä täten myöskään frendit. sitte muistin että ku viimeks syötiin pizzaa ja katottiin frendejä, nii se oliki kirjastosta lainattu koko tuotantokausi. No pizza oli kuitenki hyvää ja sen sijaan katottiin muita ohjelmia. Yhessä ohjelmassa haastateltiin maan pääministeriä, joka on käytännössä niiku presidentti täällä, koska se on maan ylin tyyppi. no Haastattelijat ja PM heitti läppää minkä kerkes ja haastattelija alotti kysymyksensä tyyliin "hey mate, what do u think...". Tässä vaiheessa mää vaa totesin, ettei suomessa kyllä poliitikot heitä läppää tollai, pilaile toisten poliitikkojen kustannuksella ja haastattelijat vittuile avoimesti toisen liikunnan puuttesta. No tähän kenialainen kaveri vaa totes et kenian entinen presidentti tanssi ja kiroili haastatteluissa. Että pieniä eroja maan välillä. Haluaisin kuulla, ku joku haastattelija kysys niinistöltä, mitä äijä, ookko käyny puntilla (ku taustalla pyörii video ku toinen yrittää vetää leukoja ja tippuuki maahan ku ei ees jaksa roikkua tangossa). Että tämmönen yksityiskohta maamme eroista. Tästäkin syystä kyllä tosin kallistun tähän rennompaan aussityyliin.

Tulevaisuutta ja jatkoja on tässä tullu taas kauheesti mietittyä, vaa en oo tullu viä lopputulokseen, ku on nii paljon mitä haluaisin tehä ja kokea, mutta samaan aikaan en voi olla kovin monessa paikassa. Tällä hetkellä aasian reissu ei kamalasti innosta, mutta ku se lähenee nii varmasti alkaa kuumottaan. Nyt vaa ootan että pääsen reissaamaan täällä ausseissa, enää n. 10 viikkoo odotettavaa. Haluaisin olla täällä kyllä pidempäänkin ja kehittää kokin taitojani, koska jatkossakin saatan ajautua keittiöön töihin. Oon kuitenki jo oppinu käyttämään veistä vähän ja siitä voi olla hyötyä ihan työn ulkopuolellakin. Siis kotikeittiössä, ei kaduilla. Ja ruoasta tiiän monta kertaa enemmän ku ennen tänne tuloa. Mutta näin siis tällä erää. Nii ja onnee kaikille kavereille jokka on tässä taannoin menny naimisiin, niitä tuntuu olevan facebookki täynnä. Ja hurraa helmarit, oon kovasti koittanu suomen pelejä täältä seurata ja kovasti oon tinnistä ylpee. Cheers!

sunnuntai, 7. heinäkuu 2013

Enää 1/3 jälellä, aika rientää

No nii. Oon selvinny henkisesti iphone-varkaudesta ja uus toimii hyvin. Tosin sen näyttö on herkempi ku entisessä ja joskus ku puhun ni se reagoin poskeen ja laittaa puhelun pitoon. Muuten kätevä peli. En oo saanu vielä poliisiraporttia, joten en oo voinu tehä sitä vakuutusilmotusta.

No sitten, dry july tuli ja meni. Tai siis on ohi ainaki mun osalta. Tipattomalla olin vissii 5 päivää ja herkuttomalla en hetkeekään. Näinhän mää vähä arvelinkin käyvän. Oon käyny parina viikkona baarissakin, ku mulla on uus kaveri ja se on aina valmis ku kaljalle menosta puhutaan. Harmi vaan että se on pois melbournesta ainaki kuukauden alkaen ylihuomisesta. Se on siis se mun joukkuekaveri joka eros ihan taannoin. On ollu kiva että on ollu baariseuraa ja muutenki ollaan hengailtu, mutta näköjään työ myös vaatii veronsa ja tännöset kotipäivätkin on tosi jees.

Töissä oon tehny semmosta 40-45 tuntista viikkoo nyt ja vihdoin sain sen palkankorotuksenki, vaikka alle minimipalkan edelleen tienaan, mutta joka viikko jää silti säästöön ku ei noi menotkaan nii suuret oo (paitsi ny ku oon käyny baareissa). Lisäks mun pomo haluaa tehä musta kokin. Se palkkas meille uuden kitchenhandin ja mää pääsen siis enemmän tekemään ruokia. Se opettaa mua koko ajan ja tosissaan haluaa mun oppivan. Se kai uskoo että oon kehityskelponen. Kivahan se on ja näytönpaikkani töissä oon ilmeisesti hoitanu hyvin, koska saan jatkaa ruokien parissa. Oon tosi ilonen tästä luottamuksesta ja on mukava olla sellasessa työssä missä tulee kehuja hyvintehdystä työstä. Meillä on ollu kaikenlaisia kokkeja kokeilemassa, mutta ilmeisesti kaikki on jääny muutamaan vuoroon. Jopa meijän vakkarikokki sano, että ku se oli kahen uuden kokin kanssa vuorossa nii kova ikävä tuli mua. :D Sen vaan sanon etten sitte kyllä ikinä ois uskonu että viihdyn keittiössä näin hyvin ja että oikeesti alan oppiakin jotain ruoanlaitosta. Ja tuskin ois uskonu kukaan muukaan joka mut tuntee tai on mun tekemää ruokaa erehtyny maistamaan. Ja töistä sen verran, että ku sen on pieni pubi ei ihan suurimmalla kadulla nii siellä on se oma perhe. Ja nyt viimeistään oon osa sitä. Ja meijän toinen omistaja on myös alkanu puhumaan mulle. Se oli ainoo joka ei koskaan jutellu ja oli ehkä jopa töykee ajoittain nii nyt sekin on mukava mulle. Eli ei voi valittaa työympäristöstä.

Sain uuden huonekaverin. Japanilainen tyttö joka ei puhu oikeestaan ollenkaan englantia. Se tuli tänne opiskeleen sitä ja kovasti se lukee läksyjä joka ilta. Mukavan olonen tyttö ja kuitenki rittää jutella, toisin ku se mun entinen huonekaveri, jolla ei kyllä ollu kielen kans mitää ongelmia, mutta se ei vaa halunnu jutella ilmeisesti. Tää japanilainen tiesi heti marimekon ja muumit suomesta ja sillä onki marimekko-hiirimatto. Se myös pitää huoneen siistinä ja itekin tykkään pitää, koska tää on nii pieni et jos ei piä tavaroita järjestyksessä ni ei oo tilaa liikkua. Se mun ex-huonekaveri ei kai tajunnu sitä.

Nyt nautin kolme päivän vapaista, sitten onki 4 päivää 11.30-22 tai 23. Tänää oli eka vapaa ja oon tehny kahta suosikkihommaani, eli syöny ja nukkunu. Ja vähä kattonu leffojakin. Meillä oli töissä semmosta suomalaisen tyylistä makkaraa ja tästähän riemu repes. Tänää kävin sitte kaupassa ekaa kertaa aikoihin ja menin oikein kauas kauppaan jottai sain näitä makkaroita ostettua. Kun täällä myyään vaa niitä tuoremakkaroita ja tää kransky on eurooppalistyylinen ja lisäks se on juustomakkara. Joten tännää keitin potut ja paistoin makkaraa ja tein oikein jälkiruoankin, pancakes joitten päällä vanilijariisiä ja vadelmahilloo. Jeesus mite oli herkullista. Olin eilen ihan kauhuissaan ku tajusin, et kolmen päivän vapaat, täytyy mennä kauppaan. En oo kotona kokannu viimesen kuukauden aikana vissii ku kerran jotai kana-systeemiä ja muuten syön töissä. Tai ulkona. Mun alakerrassa on kahviloita ja sandwich-paikkoja nii aika helpolla ajautuu sinne. Mutta nyt on ruokaa kolmeks päiväks.

Elämä on mukavaa. Talvihan täällä on mutta niin on ollu kauniita päiviä ku aurinko on paistanu ja lämmintä on joku 14-18 päivisin, öisin tosin laskee alle viiden asteen. Kaikin puolin oon kuitenki tyytyväinen eloon ja tänään on päivälleen 4 kuukautta ku lähen täältä pois. tuntuu että viikot menee ku siivillä, että pian mää oonki jo aasiassa ja suomessa ja sitte en tiiä missä. 2/3 on siis jo takana ja on kyllä ollu hyvä kokemus vaikka aina elo ei ookaan ollu ruusuilla tanssimista. Kovasti ootan vaan, että tepa tulee tänne ja sen jälkeen porukat. Sitte saa taas lomailla kunnolla ja pääsee vähä kierteleen australiaa, ku nyt oon ollu pitkän aikaa aloillani. Hyvät kesänjatkot sinne, ja festaroivat kaverit: olkaa ihmisiksi!!

tiistai, 25. kesäkuu 2013

Rikoksen uhri

No nyt se sitte tapahtu, mitä oon jo kauan oottanu tapahtuvan ja toistaseks olin kuitenki välttyny. Eli mun puhelin pöllittiin tramissa. Ja ei siinä mitää jos se ois vaa puhelin, mutta mun rakas iphone. Juttu meni siis näin. Viikko alko mainiosti, olin hyvin levänny ja kävin jopa shoppailemassa ja kaikki oli hyvin. Oli paras viikko aikoihin ja suunnitteilla oli jopa, että meen ulos sunnuntaina joukkuekaverin kans, ku se oli just eronnu tyttiksestään. Olin ihan innoissaan, kunnes sunnuntaiaamuna heräsin ja olin yrjötä heti ku heräsin ja tiesin, että kuumettakin on taas vaihteeks. Peliin oli pakko kuitenki mennä ku edellisellä viikolla tuli kamalat huudot ku ilmotin liian myöhään etten oo pelikunnossa. no pelasin minkä pystyin, ja alustin meijän 1-1 tasotusmaalinki, tämä siis pelin lopputulos. Ikävikseni joutuin kuitenki kertoo joukkuekaverille, etten oo kykeneväinen lähteen tyttöjä katteleen illalla, ku vointi on ihan kamala ja haluan vaa kotiin vällyjen väliin. No se heitti mut pelin jälkeen tram-pysäkille ja hyppäsin tramiin ja lähes nukahin kyyissä. Jossai vaiheessa joku tuli mun viereen istuun ja se istu vähä liian lähelle. No sit se kysy et oonko ihan ok ja alko jotai jutteleen. Outo tyyppi. Hetken päästä se meni kaverinsa kans tramin eteen istumaan ja heti tsekkasin taskut ja kyllä, mun rakkaimpani oli hävinny. No menin sanoo sille et otikko mun puhelimen ja se oli vaa et kui kehtaat häntä syyttää, ku hän tuli kyseleen et onko mulla kaikki ok. Sanoin sille et anna puhelinta ni soitan omaani. No se raahas mut keskelle tramia ku "sillä ei ollu puhelinta itellä" ja sillä välin sen kaveri tietty sammutti sen mun puhelimen ja ku joku sitte soitti mun puhelimeen nii se oli kiinni.  Tää muija viä oikei kyseli, et onhan sulla pääsykoodi siihen ja muutenki yritti udella kaikkia tietoja siitä. Onneks kuitenki piän aina pääsykoodia. Siinä sitte hetken väänsin kättä, mut mitää ei ollu tehtävissä, joten hyppäsin pois tramista ja juoksin lähimpään optuksen liikkeeseen sulkeen mun liittymän ja sitte nettikahvilaan vaihtaan kaikki salasanat ja pankkiautomaatille nostaan kaikki varat. Yhtää ei vituttanu juosta pitkin kaupunkia kuumeessa ja puolikuolleena pelin jälkeen. Poliisilaitoksella en voinu tehä ilmotusta, koska mulla ei ollu imei-koodia. Lopulta pääsin kotiin sairastamaan ja kuume senku nousi ja vointi oli heikoin sitte aikoihin, hyvä ku pystyin päätä nostaan tyynystä. Sitte tajusin, että mun pomo lähettää ens viikon vuorot mun puhelimeen, jota en ny sitte saa ja en tiiä koska töihin mennä ens kerran. Ja en pysty sille soittaan ku numero on mennyttä eikä oo millä soittaakaan. Olin vaa et pitääkö mun ny saatana lähtee vielä sompaileen töihin, kunnes tajusin facebookin välityksellä kysyä työkaverilta että kysyy pomolta ja ilmottaa mulle.

No maanantaina sitte heräsin terveenä. En tiiä mikä tauti oli, mutta hirvee oli, onneks kesti vaan päivän. Menin töihin ja olin ihan maani myyny ja surkee. No kaikki oli tosi sympaattisia ja kivoja mulle ja väkisin se tuli hymyki taas suupieliin. Lisäks otin yhteyttä gumtreen kautta yhteen tyyppin joka myi puhelintaan ja se toi mulle töihin uuden, tosin käytetyn, iphonen halpaan hintaan. Hurraa, enää tarvii hommata sim-kortti ja oon taas kykeneväinen elämään. Kotimatkalla ostin uuen liittymän ja pääsin vihdoin soittaan äitille ja purkaan pahaa mieltä. No tänää ku heräsin mieli oli jo paljon parempi ja tiedossa vapaapäivä. Yöllä vielä huomasin, että yhteystiedot oli säilyny icloudissa tai jossain ja suuri osa kuvistakin, hurraa.

No tänää sitte ampasin aamusta parturiin, torille, puistoon ja tein kaikkee mihin ei oo ollu aikaa. Hyvä päivä. No sitte puistossa istuskellessani päätin laittaa pin-koodin sim-korttiin, ku edellisessä ei ollu. se kysy senhetkistä pin-koodia ja näissä liittymissä ei sellasta yleensä oo joten kolme yritystä ja kortti lukkiutu. Tulin sitte kotiin, koitin mennä nettipankkiin ja tajusin, etten enää muista minkä salasanan siihen vaihdoin. No vaihtoehtoja oli muutama, mutta kahen yrityksen jälkeen se lukkiutu. Yritin vaihtaa sitä ja se lähettikin jonku varmistuskoodin mun puhelimeen. Vanhaan numeroon tietenki!! No tallustelin sitte pankkiin ja sanoin et mun tarvii vaihtaa puhelinnumero ja salasani nettipankkiin on unohtunu. Vastaus oli et me lähtetään sulle uus salasana sun uuteen numeroon. Mutta voi helvetti ku se sim-kortti on ny lukkiutunu. Seuraavaks kirmasin optuksen liikkeeseen puk-koodia hakemaan ja vihdoin pääsin käsiks puhelimeeni taas, tai siis kykenin soittamaan ja lähettään viestejä sekä vastaanottaan niitä. No sain uuden salasanani ja vihdoin lähes kaikki on hoidossa.

Kunnes muistin sen imei-koodin. No soitin telefinlandille, ja niillä ei oo lupa sitä antaa, mutta onhan se siinä ite laitteessa. Ei paljo auta ku laite on pöllitty. Alkuperäislaatikossa se on myös. Joo, se lienee jossain päi suomee, se onki aika suppee käsite. Ei mitää, soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin onnistuuko ilmotuksen tekeminen, jos en saa rikosilmotusta tehtyä. Eihän se taho oikein onnistua. No äitille puhelua että alkaa käymään mun kamoja läpi mökillä, josko alkuperäispakkaus löytys sieltä. onneks äitee sattu olemaan parhaillaan mökillä lomanvietossa. Ja laatikko löyty, imei-koodi on nyt tiedossa, eli enää tarvii mennä kyttikselle ja ilmottaa vakuutusyhtiöön nii kaikki pitäs olla paketissa. Vaa kylläpä on ollu hommaa yhen puhelimen takia. Tästä syystä saattasin alkaa boikotoimaan älypuhelimia jos en nii paljon iphonesta tykkäis.

Sitte muuta yleistä. Päätin pitää parin viikon tauon futiksesta. Nyt tuntuu ku ois kivireki perästä hävinny. Vapaa olo. Tänää oli eka päivä ilman töitä ja futista vissii pariin kuukauteen. Jos ois pitäny reeneihin mennä ni oisin melko vittuuntuneena kulkenu pitkin pankkeja ja muita ku kiire ois ollu, mut ny vaa nauroin kaikelle sähellykselle. Valmentajahan varmaan vihaa mua tästä eteenpäi, mutta päätin, että mun on pakko antaa aikaa itelle, omalle keholle toipua jatkuvasta sairastelusa ja hermoille aikaa relata. Kun oon 5 päivää/iltaa viikosta töissä ja aamut käyn salilla ja vapaat menee futiksen parissa nii ei oo ollu aikaa mihinkään muuhun. Olin nii onnellinen ku pääsin shoppaileen piiiiitkästä aikaa ja löysin lisää hienoja vaatteita sitten edellisen kirjotuksen. Tänää istuin puistossa onnesta soikeena ihan vaa siks, että mulla oli aikaa istua puistossa. Sanoin valmentajalle, etten tullu tänne ressaamaan asioista ja polttamaan itteeni loppuun. Ja jos oisin tienny että teen raskasta työtä lähemmäs 50 tuntia viikossa ni en ois alkanu pelaan koko lajia. Mutta koska nyt oon osa joukkuetta ni koen että parhaiten autan koko jengiä pitämällä tauon nyt ku polttamalla itteni loppuun ja jättämällä kauden kesken. Joten nyt on vapaampi olo, kiva vapaapäivä takana, oon levänny ja vihdoin saanu uuden tukan ja pääsin tosiaan sinne torilleki pitkästä aikaa. Huomisesta alotanki sitte työputken, 12h kolmena päivänä peräkkäin. Vaan ei haittaa, ku sain tänään kaikki juoksevat asiat hoidettua. Ja viikonloppu on vapaa, kerkeen näkemään kenialaista ja saatan mennä viihteellekin jos siltä tuntuu.

Eli ylä- ja alamäkiä on taas ollu, mutta nyt on taas hyvä mieli. Tiesin, että todennäköisyys että multa jotai viimein pöllitään on aika suuri ku miettii et oon reissannu yli 2 maassa, suurimman osan yksin ja aika humalassakin on tullu oltua. Mutta yleensä oon kyllä tosi tarkka tavaroistani (heheh) ja nytkin heti ku tää outo typpi lähti ni tsekkasin taskut. Vaa näköjää liian myöhään. Ja nii, pahaan mieleen auttaa aina notting Hillin kattominen, tepsi tälläkin kertaa. :) Ja ku saa purkaa sydäntä äitille. Sehän kamalalta tuntu ku olin joutunu tämän kamalan rikoksen uhriksi(!!) enkä voinu soittaa äitille kuullakseni rohkasevia sanoja. No tästäki on selvitty ja elämä jatkukoon, vastoinkäymisistä huolimatta tykkään täällä olla ja tänää oikein pääsin ihastelemaan talvista melbournea.

tiistai, 18. kesäkuu 2013

kotiinpaluuahistus

Halleluja!!

Päätin kirjottaa näinkin pian, koska ensimmäistä kertaa aikoihin oon levänny kunnolla ja on jopa energiaa avata kone. Juttuhan on niin, niiku jo aiemmin kirjotin, että aika menee töissä, reeneissä ja salilla. No nyt viimeaikoina ei oo ollu aikaa ku töihin. On alkanu painaa noi työt, ku ei saa nukuttua kunnolla, ei oo vapaita iltoja, ja keittiötyö on helvetillisen rankkaakin fyysisesti. Mun on pitäny ostaa uuet kengät jo vaikka kui kauan ja mennä leffaan. No en oo saanu kumpaakaan aikaseks, koska ei oo ollu aikaa, tai jos on, nii oon sen koittanu käyttää nukkumiseen. Asiaahan ei ollenkaan helpota, että onnistuin perjantaina 12 tunnin työpäivän jälkeen ajautumaan viihteelle ja aamulla kymmeneltä menin nukkumaan. Kaks tuntia ennätinki nukkua ja sitte kutsu työt, jossa meijän yks kokki jakso muistuttaa jatkuvasti kuinka on oma vika ku on heikko vointi. Ja koska karma tietysti puuttu peliin nii meillä oli sitte kiirein lauantai ehkä koskaan. Joten päätin, että viisainta on käyttää sunnuntai lepoon futispelin sijaan. No tästähän ei valmentaja tykänny ja se veti kunnon herneet nokkaan. Saa nähä mitä se tänää sanoo ku reeneihin meen. Nukuinki koko sunnuntaina ja maanantaina olin ku uus ihminen. Ja menin shoppaileen. vihdoin sain uudet kengät, lisäks neuleen, farkut ja pipon. Ja sattu oikein mukavasti, että yhessä kaupassa oli kaikki DC, quicksilver ja billabong tuotteet -60% ja minullehan tällasena pihinäkin tunnettuna se sopi. Mutta kenkiä en sieltä saanu joten marssin foot lockeriin ja päätin että ostan kengät, makso mitä makso, ku kerran oon näin pitkälle päässy. No löysin kivat niket ja yllätyksekseni nekin oli halvennuksessa. Siispä maksoin kaikista ostoksistani 140 dollaria 360 sijaan. Hurraa!! Erinomainen alku viikolle. Siitähän tämä jatku vielä mukavasti ku menin töihin nii oli hiljanen päivä ja saatiin sulettua ajoissa ja pääsin siis myös kotiin hyvissä ajoin. Tämä takas hyvät yöunet ja tänäaamuna ampasin salille ja illalla tosiaan viä reenit.

No sitten toinen asia. Kaveri oli laittanu before ja after-kuvan itestään nettiin. Fitfarmin avustuksella oli upeen tuloksen saanu aikaan. No mullahan on tässä koko ajan ollu sellanen into laihtua, ja joka viikko alotan terveellisen elämän. Ja se onnistuukin ajoittain, mutta kun on keittiössä töisää nii laihutus tuntuu yksinkertasesti mahottomalta. Kokit suuttuu ku vie omat eväät (silti oon edelleen vieny) mutta ku ne tuo sitä ruokaa eteen koko ajan ihan kysymättäkin, ja ranskalaisia on joka paikassa muita herkkuja. Oon onnistunu kuitenki aika hyvin välttämään töissä syönnin, mutta sitte ku tapana on joka päivän jälkeen juua se kalja sitte töitten päätyttyä. Ja joskus useempikin. Ja suurin ongelma on, että en keksi täällä proteeiinipitosia aamu- ja välipaloja. Ennen ku tänne tulin ja laihuin sen 14kg tai mitä lie, nii söin rahkaa joka välissä. Tai raejuustoo. Todella hyvä välipala. Mutta ku täältä sitä ei saa. Täällä syyään vaa valkosta toastia ja muroja. Niitä oon välttäny ja syön aamusin puuroa ja välipaloina hedelmiä, mutta niissä kun on vaan hiilareita, ei proteiinia. Oon koittanu keksiä rahkalle korviketta, mutta ei perkele oo mitään sen verosta. Mutta kiitos keittiössä työskentylelle, oon oppinu käyttään uusia aineksia kokatessani. Parhaillaan syön kanaa kera munakoison, kesäkurpitsan, tuorepapujen, paprikan, sienien ja tomaatin. Näistä ennen söin kanaa, tomaattia ja paprikaa. All in all, kuitenki on vähä ehkä kiloja lähteny ja toivottavasti myös vähän lihasta tullu. Ja tänään näin mainoksen salilla tipattomasta heinäkuusta. Dry July kerää varoja hyväntekeväisyyteen (syövän hoitoon) ja aion liittyä mukaan. Ja kurjuuden maksimoidakseni suunnittelin, että oisin koko kuukauden myös ilman herkkuja. Yrittää pitää, saa nähä kuinka lopulta käy. itteni tuntien luulen, ettei kumpikaan tuu pitämään, vaa aina pitää yrittää. Oon kyllä tosi ylpee itestäni jos ees toinen onnistuu.

Nii ja sitte se tärkein asia, miks päätin kirjottaa. Tai että ny on tarve avautua ja saaha vinkkejä. Eli nyt on tullu sitte se kotiinlähtöahistus.Pari kuukutta oli jäätävä koti-ikävä ja laskin viikkoja, koska pääsen suomeen. Edelleen sinne on ikävä, mutta nyt se on vaa alkanu ahistaan. Tai siis asettuminen sinne. Järkevästi ajatellen (miten äiti ajattelee asian) mun kannattas tulla suomeen, tehä sen verran töitä, että saisin tarvittavan työkokemuksen, jotta voin työskennellä muissa maissa, koska moniin paikkoihin vaaditaan se 2 vuotta valmistuneen sairaanhoitajana. Tämä tarkottas että mun pitäs olla töissä reilu vuosi, melkein puoltoista. Hyi!! Siis mieluusti tuun suomeen, ja hoitajan hommia on ihan ikävä. Mutta ajatus kämpän hommaamisesta, kamojen ruodaamisesta mökiltä uuteen kotiin, huonekalujen hankkimisesta, virallisesta työsopimuksesta ja muusta vastaavasti ahistaa valtavasti. Kaikki mikä sitoo. Tää vapaus täällä on melkosen mukavaa. siis että on pysyvyyttä jos haluaa, mutta toisaalta myös vapaus lähtee ja tehä mitä huvittaa. Joten eri tavalla järkevästi ajatellen (miten mää ajattelen), nyt ois viisasta reissata ku koko elämä on jo valmiiks yhessö rinkassa ja kamat tallessa mökin vintillä. Ois helppo mennä, ku ei tarvis välissä hommata kämppää jne jne. Oli aika raskas homma säätää kaikki asiat kuntoon ennen ku tänne tulin ja jos jatkasin suoraan reissaamista ni säästyisin siltä vaivalta. eikä tarvis uudelleen itkeä itkuja ku sannoo heipat kavereille ja perheelle. Mutta ongelma on toki raha. Tai lähinnä sen puute. Oletan, että oon täysin persauki ku suomeen tuun ja sillai ei kannata muuttaa uuteen maahan. Ainakaan kalliiseen maahan tai kaupunkiin, kuten lontooseen. Mutta jos ois ees pieni pesämuna nii vois mennä vaikka hetkeks aikaa kokeileen, ja jos ei sais töitä tai muuten ei huvittas ni vois tulla takasi. Se on aika helppoo euroopan sisällä ku ei tarvi viisumeita tai muita juttuja ja lentäen pääsee pian takas. Tänne saakka ei ihan kannata lähtee vaa kokeileen. Tai toisaalta pienen pesämunan sais koottua ku ois pari kuukautta töissä suomessa, ilman sen kummemman kodin laittamista, rinkasta vaa kamat ja kirpparilta heteka jonku pikkuyksiön nurkkaan. Mutta fakta on, että oon suomessa päivälleen puolen vuoden päästä, joten tässä on vielä pitkä aika muuttaa mieltä ja suunnitelmia useaan otteeseen. Sen tiiän kuitenki, että kovasti mieli tekee jatkaa tästä mihin nyt oon päässy. Oon selvinny täällä arjen haasteistä ja tiiän, että asuminen ulkomailla ei oo ylitsepääsemättömän vaikeeta ja jopa minä pystyn siihen ja pystyn jopa nauttimään elämästä täällä. Ja nyt osaan arvostaa tiettyjä asioita suomessa, kun taas jotku asiat siellä on alkanu ärsyttään, kun on nähny miten asiat vois olla toisella tavalla. Eli kun monet sanoo että ku muuttaa muualle, ni alkaa arvostaan asioita suomessa. Toki se on näinki, mutta on asialla myös kääntöpuolensa.

Niin tai näin, nyt on aika alkaa päikkäreille (koitan jatkaa tätä levon saannin turvaamista).