Nyt on hoidettu taas pari asiaa. Leikkaus on ohi ja levy ja ruuvit on pois. Pidin koko leikkausta pikkujuttuna, vähän ku menis hammaslääkäriin. Nopeesti vaa romut pois ja baanalle. No eihän se sitte ihan nii mennykään. En oikein tahtonu herätä tähän päivään nukutuksen jälkeen. Tiiän sen olevan ihan normaalia, mutta viime leikkauksista oon heränny hyvin. Tällä kertaa hourin heräämössä. "Nyt ei tulis kyllä glasgowsta 15 pistettä", oli eka mun kommentti. Seuraavaks halusin välttämättä nähä anekaavakkeen, vaikken siitä nähny yhtään lukee, ku silmät pyöri ku hedelmäpelissä. Hoitaja sano vierellä, että josko lukisit sitä vähän myöhemmin. Käsi oli myös puudutettu, joten siinä ei mitää kipua vielä tuollon ollu. Kaikille muille tarjottiin heräämössä kahvia ja konjamiinia, vaa ei mulle. Onkohan niillä joku mun vanha audit-testi tallessa... :D Hiljalleen siinä sitte heräilin, tulin järkiini ja sain taas lukee anekaavaketta ja olin tyytyväinen. No tokihan sitte mut haki osastolle sieltä vanha työkaveri, joka toimi mun hoitajana. Haha, nii ois mieli tehny vaan istua sen kellon päällä ja pyytää siirtään mun jalkaa eka vasemmalle kolme senttiä ja minuutin päästä soittaa uudelleen siirtään sitä vähä oikeelle. Mutta olin ihmisiks. Illalla pääsin kotiin ja järki oli palannu takas päähän (sen verran ku sitä ny siellä on ollukaan) eikä kipuja ollu. Hurraa, tästä tulee huippu saikku. Seuraavana päivänäki oli vaan pientä kipua käessä, jos sitä nosti. Sitte lähin ouluun ja siellä alko sitte ikävä kipu, joka alkaa ku salamaniskusta ja loppuu ihan yhtä nopeesti. Ja päivä toisensa jälkeen tämä samainen kipu on pahentunu. Normi kipulääkkeet ei auta, enkä muita halua syyä, joten tässä sitä ny ollaan kivuissa. Välillä tuntuu, että pää räjähtää ja kättä ei voi liikuttaa ollenkaan. Ajoittain taas ei mitää ongelmaa. Ja sillon ku se kipu tulee, se säteilee koko olkapäähän ja oon kyvytön tekemään yhtään mitään. Tarinan opetus: Jos luusta poistetaan 6 ruuvia ruuvimeisselillä ja levy raspilla, nii kyllä siitä saattaa vähän kipuja tulla. Ja alkuun veikkasin parin päivän saikkua, nii ehkä tää pari viikkoo tuleeki ihan tarpeeseen. Ja ai nii, ennen leikkausta ku vaihoin ne ihanat sairaalavaatteet päälle, nii se sh siinä vieressä oli heti kommentoimassa ku puin avopaitaa. Se naurahti, että ootkin eka, joka osaa laittaa sen oikein päin. Sanoin, että oon joskus tällasia pukenu, vaikka mieli teki sanoo, että tuuppa kokeileen laittaa tällasta väärin päin 150 kiloselle tehopotilaalle, jolla on kaikki maailman rensselit. Että jos kerran oot yrittäny, nii varmaan muistat jatkossa. Ite siis en oo yrittäny. :D
 
Niiku aiemmin selväks jo tulikin, nii otin ilon irti saikusta ja lähin ouluun, koska sinne piti viä päästä ennen lähtöö. Näin kavereita, veljee ja mummoo, eli sain mitä hainkin. Toki ois kiva ollu porukoitten kanssa, vaa niillä oli työreissuja. Myös vähä jäi harmittaan, ku en nähny paria kaveria, ku toinen oli reissussa ja toinen teillä tietämättömillä, vaa saavat sitte tulla vuorostaan mua moikkaan ausseihin.. :D Oulusta ei muuta raportoitavaa. Paitsi se, että mun pää on sininen. Aiemmin se oli valkonen, juuresta ihan inasen keltanen. Äiti mainosti tosi jytkyä hopeashampootaan, jota kannattaa kokeilla. Minähän sitte kokeilin. Lopputulos oli sitte sini-violetti, ei todellakaan mikää hopee tai vaalee. No tätä sitte pesin kipellä kädelläni neljä kertaa peräkkäin normishampoolla ja netin ohjeitten mukaan myös fairylla. Edelleen se on vähän sininen, mutta nyt jo vähän näkee, että sieltä saattas tulla jotai hopeetaki jonain päivänä. Onneks alkaa olemaan pipolle sopivat ilmat.
 
Tulin eilen takas tampereelle, koska mulla oli kaks tärkeetä juttua täällä tänää, eli hammaslääkäri aamulla ja hihan fiksailua iltapäivä. No hammaslääkäri oli ja meni, vaa tatskaaja oli sitte ilmeisesti unohtanu sovitun ajan. Onneks se liike on mua vastapäätä ja saikulla on aikaa, nii en ees vetäny hernettä nenään. Huominen mennee kättä parannellessa ja sitte lauantaina lähen sinne berliiniin. Ei edelleenkään innosta, kun on ny tää käsiki kipee. Ompeleet pitäs ottaa pois 1.10 ja sillonhan oon siellä reissussa. Normiompeleet tai hakaset saattasin just ja just ite saaha vasurilla otettua, mutta tossa on jatkuva ommel ja siinä tarvis vähän enemmän toistaki kättä, joten pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että otatan ne pois vasta reissun jälkeen, pari päivää sinne tänne. Ennen reissua en uskalla ottaa, koska kuitenki se haava repeis reissulla, saisin sepsiksen ja joutusin teholle ja tolle reissulle mulla ei oo matkavakuutusta.
 
Kaikki mun terveelliset elämäntavat ei ihan oo enää voimassa. Tai että tipaton meni, syötyäkin on välillä tullu ja rahaaki on menny. Kävin jopa shoppailemassa yks päivä, voi kamala!! Mutta paino on ny pudonnu sillai, et 15kg on lähteny paksuimmasta ajasta, eli toissakesästä. Enää kilo, nii alkaa bmi oikeella numerolla. Nää narut ei oo saanu nyt lihasta ympärille, kun jäi vähän vähemmälle toi reenaaminen viikoks ja nyt ei pysty. Mutta kun tää käsi paranee nii intoo on taas. Pakkokin olla, koska pian pitää niitä meloneita nostella (enkä nyt puhu niistä meloneista, mitä joillekki pervoille [mulle] tulee mieleen).
 
Aamuja on enää 48 ja työvuoroja näillä näkymin 16. Oon koittanu pitää itteni pois skyscannerista, eli en hirveesti oo suunnitellu ny reissua. Mutta sen sijaan oon suunnitellu elämääni sen jälkeen. Aion muuttaa lontooseen notting hilliin. Yks päivä sen keksin ja oon ollu tätä mieltä jo monta päivää. :D Tosin oulussa ollessa päätin, että muutan sinne ja meen oys:n töihin. Nii paljon tuli kaikkia muistoja mieleen oulussa pyöriessä. Täytyis vaan tajuta, että emmää palais takas vajaan kymmenen vuoden päähän vaikka sinne muuttaisinki. Niitä asioita, mitä sillon tein, en enää voi muuttaa. Kai ne valinnat sillon tehtiin sillä kapasiteeilla mitä oli. Pitää ymmärtää, että vaikka jotku valinnat nyt harmittaakin, nii emmä aina oo ollu näi viisas. :) Liityin myös couchsurfers sivuille (miks vasta nyt??) ja näin kui paljon siellä on jengiä. Että sen ansiosta en enää ressaa majapaikoista. Tässäpä tärkeimmät. Meni ny vähä ton aussi-teeman ohi, mutta korjaan asian ens kerralla.