Mahtavuutta!! Saan levyn ja ruuvit pois tuolta kädestä ennen reissua. Pystyn siis kantamaan rinkkaa enkä tarvi serbaa. Tämä onki sitten yheksäs kerta salissa. Tavotteena onkin kerätä tusina täyteen ennen ku täytän 30v. Ja siihenhän on todella pitkä aika, ainakin sen kassatätin mielestä, joka kysy papereita ku ostin nikotiinipurkkaa. Lääkäri tiesi kertoo, että päiväkirurginen toimenpide on, mutta uneen joutuu laittamaan. Ennen ku hurrataan, nii pitää kuitenki viä käydä esikäynnillä, jossa käsi kuvataan ja katotaan, että voihan ne roippeet ottaa pois. Mun tuurilla saan tietysti jonku komplikaation tästä toimenpiteestä ja kun mun lento lähtee, niin makaanki töissä putki kurkussa. Eli nyt sitte kaivakaa jäniksenkäpälänne ja hevosenkenkänne ja toivokaa, notta pääsen reissuun.

Sitte asiasta kolmenteen, ahistus puskee päälle, ku olis aika alkaa tekemään cv:tä. Tähän ahistukseen on muutama syy. 1. En oo juurikaan joutunu sellasia tekemään, ku sen kerran ku oon sairaalaan menny töihin nii eipä niitä oo kyselty. 2. En tiiä millasen cv:n ne haluaa siellä ausseissa nähä, ku en ees tiiä mitä töitä siellä aion tehä. Virallista mun on kovin vaikee tehdä ja ei ne taida siellä olla nii jäykkiä muutenkaan ku suomessa. Esim. hostellityöntekijältä tuskin odotetaan mitään jäykkää ja virallista. En kuitenkaan oo menossa mihinkään toimistoon töihin. Eli kysymys kuuluukin, millanen on rennompi cv... 3. Ei mulla oo mitään hyödyllistä, mitä siihen laittaa. Sairaanhoitajan hommat ei varmaan oo mikää meriitti pizzalähetin paikkaa hakevalle. Noo, kai mää jonkilaisen saan rustattua. Apua otetaan vastaan!!

Sitten palatakseni tähän ajokorttiasiaan, nii pakko sellanen varmaan on hankkia. Tosi monissa työhommissa sitä vaaditaan. Taas kiitän onneani, että vakuutuksen hoitokuluilla ei oo ylärajaa, koska se varmasti täyttyis nopeesti, ku lähen vääränpuoleisessa liikenteessä ajamaan. Ja näitä kansainvälisiä ajokortteja onki sitte kahta eri systeemiä, toinen voimassa vuoden ja toinen kolme, toinen käy jossain maassa, kun taas toinen sitte niissä muissa maissa. Ja ettei olis liian helppoo, nii se vuoden kortti astuu voimaan sinä päivänä kun se myönnetään, eli sitä ei voi hakee tietylle ajalle, jotenka tämä pitänee siis jättää hankittavaksi just ennen lähtöö. Sillon kun ei varmaan mitää muuta tehtävää ookaan.

Nyt oon ollu inasen vähemmällä matkasuunnittelulla muutaman päivän, ku oon yrittäny saaha itteni tajuamaan, ettei siinä oo järkeä. Mutta sen verran oon pohtinu, että kyllä mun nyt vaan on voitettava pelkoni ja mentävä käärmeiden ja hämähäkkien sekaan harvest-hommiin. Sinne kun ei tarvi cv:tä ja ja ilmeisesti se on mielenkiintonen kokemus. Nyt sitte yritän päivittäin aivopestä itteeni siihen ajatukseen, että harva siellä on niihin elukoihin kuollu. Ja balille kannattaa mennä käymään, se on kuulemma aussien kanariansaaret. Pakkohan se on nähdä.

Matkakuume senkun nousee, ei se ollukaan huipussaan. Varasin lennot keväällä berliiniin ja nyt sekin matka alkaa lähestyä, eikä kiinnosta yhtään. Vaan kai se mukava sitten on, ku paikan päälle pääsee, vaan nyt on jo ajatuksen vähän muualla. Onneks siellä berliinissä on sillo ehkä miljoona nylkkyä sonnustautuneena liian lyhyihin sortseihin, menenhän siis kattomaan berliinin maratonia. Saattaa tulla tipattomaan päivän tauko ko. reissulla, mutta se tuskin vaarallista on.

Että näin. 71 aamua. Ja niin, tänään tapahtu ihme, finskin aamulento hel-bru oli etuajassa. Toivoa siis on.