Mulla ei oo mitään sanottavaa, mutta kirjotan sen kunniaks, et nyt se vihdoin tuli eteen, nimittäin tänää on tasan kuukausi lähtöön. Koska oon hoitanu hommat jo hyvissä ajoin, nii mitään paniikkia ei oo ilmassa. Mahtavuutta!! Mutta viime viikkoina on tullu ekaa kertaa haikee olo lähdön suhteen. Lähinnä siitä, etten nää ensilunta (vaikka kai se kuukauden sisään saattaa tullakin) ja sitten tuo joulu. Tai ite joulusta en niin tykkää, mutta kaikki siihen liittyvä juttu. En tuu näkemään joulukuusta, jonka ympärillä mieluusti aina tanssahtelen pitkissä kalsareissa. Enkä saa laatikoita, kinkkua enkä muuta jouluun liittyviä ruokia. Konvehteja on tullu jo, oon nähny, mutta en nyt viitti syyä niitä, ku on vasta lokakuu. No kaikissa näissä synkissä mietteissäni kuitenkin oo ajatellu, että saan viettää joulun lämpimässä, kuumien surffareitten ympäröimänä, keikutella pronssinruskeeta gasellinvartaloani pitkin rantoja. Noo, ainaki jotain siihen suuntaan... Ja olenhan täällä vielä 28.10. kun mun vuoden lempitapahtuma on, eli valoviikkojen avajaiset. En ehkä noin kovin innoissaan ois ees joulusta, jos en ois taas kattonu jokaselle syksylle tunnuksenomaisesti bridget joneseja ja love actuallya. Niissä se joulu tulee esiin niin mukavana ja romanttisena tapahtumana. No mun edellisissä jouluissa ei mitään romanttista oo ollu, ku viime joulu edelsi eroa ja neljä edellistä joulua oon ollu töissä. Mutta kuten aiemmin mainitsin, ei se ite jouluaatto tai -päivä vaan se yleinen ilmapiiri joulun alla.
 
No sitten, huomenna meen töihin ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon ja oon ihan varma, että oon unohtanu kaiken olennaisen ja siellä tulee olemaan ihan kamalaa. Näin jo viime yönä unta, kuinka repäsin potilaalta ecmo-kanyylin irti ja niin se sitte vuosi kuiviin. Toisaalta 12 vuoroo enää, että kai niistä selviää. Ja mikä parasta, käsi on tullu kuntoon. Että mielummin sitä töissä on kun parantelee kättä. Vaikka kyllähän tämä oli mukava saikku, jos ei lasketa ite leikkausta ja siitä johtunutta kipua. Eikä tullu haavainfektiotakaan.
 
Ny ku on ollu tätä aikaa, nii oon sitte viettäny useita päiviä pyörimässä, missäs muuallakaan, kun youtubessa. ai miten aika vaa lentää siivillä, kun sieltä jotai kivaa keksii. Oon kattonuu vaik kui kamalasti kaikkien julkkisten haastatteluja ja tuntuu, että muutaman tunnen jo paremmin ku ne ite. Ja lähinnä oon keskittyny britteihin, koska niistä en tiiä mitään. Muutenkaan en tiiä kestään julkkiksista mitään, koska en oo kiinnostunu juoruista, vaan katon mielummin, ku ne ite kertoo elämästään. Ja mikä löytö: Ant and Dec!! Tiiän ne sillai pintapuolisesti ja nyt ku kattelin niitten haastatteluja ja touhuja kulisseissa, nii onpahan siinä esimerkki hyvästä ystävyydestä ja kahesta hyvin ilosesta ja positiivisesta kaverista. Kellään ei varmaan tuu tylsää niitten kans. Ja muutekin britit vaikuttaa nii hyviltä tyypeiltä, että oon taas kallistunu sen lontoon puolelle jatkosuunnitelmissani.
 
Oottelen tässä, koska se matkakuume muuttuu jännitykseks. Onneks on nyt noi työjännitykset ensin luvassa ja keskiviikkona lähtään tehon junnujen kans viä laivallekin, josta tullee varmaan mahtavaa, koska paikalla on myös matti&teppo ja pertti keihäs (kuka lie onkaan). Eli onneks riittää tapahtumaa, nii ei tarvi vielä alkaa jännittään. Aamen.