Jaaha, time flies. No lähetään siitä, että jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta nii se yleensä on. Näin kävi mun unelmakämpän suhteen. Se jannu päättikin vuokrata koko kämpän kerralla, joten en sitte sopinukaan sen suunnitelmiin. Päätin kuitenki jatkaa asunnonmetsästystä ja toissapäivänä sitten muutin keskustaan. Hermo meni vanhassa kämpässä palellessa ja hiiren kans taistellessa ja nettiyhteyden puuttuessa maksoin itteni kipeeks 3G:n käytöstä. Lisäks hankala reenimatka vähä laski reenimotivaatiota ja työmatkaki oli epäsopiva. Kyllä oikein luit, vihdoin mulla on töitä!! No pysytään ny tässä asuntoasiassa. Eli muutin tällaseen unilodge-asuntolaan, eli opiskelija-asuntoihin. Kerroksia tässä on 22 ja asukkaita ehkä noin miljoona. Meijän kämppä koostuu kahesta huoneeta ja olohuoneesta, joka on jaettu kahteen osaan, eli siitä on tehty yks huone lisää ja sit yleistä oleskelutilaa ei oo. Keittiö on minimaalinen ja yks vessa, ja ainoon vapaan tilan täyttää pyykinkuivaustelineet. Neliöitä on ehkä alle 50 ja asukkaita mun lisäks 4. Todella glamouria. Puolikkaassa olohuoneessa asuu pariskunta, mää jaan minimaalisen huoneen ranskalaisen tytön kans ja yks huone on ny tyhjillään, ettivät siihen asukasta. Ei telkkaria tai mitää muutakaan mukavuutta. Vähän ku hostellissa ois, mutta on kuitenki keittiö ja vessa muutaman askeleen päässä. Näkymät on hienot ikkunasta ja syy miks tähän muutin oli, että halusin takas keskustaan asumaan. Saa nähä kauan menee ku en enää halua asua keskustassa, mutta ny toistaseks tyytyväinen täällä. Töihin 3km jonka taitan jatkossa pyörällä ja reeneihin pääsen yhellä tramilla. Kaikki käden ulottuvilla, viinakauppa alakerrassa, pubi samassa korttelissa ja kaikki mitä voi tarvita on vajaan kilometrin sisällä. Yks aamu koin suurkaupungin tuntua, ku hain kahvin matkalla töihin ja käveleskelin pitkin katuja ja hirvee ihmisvilinä joka paikassa, kaikilla puvut päällä. Tuli oikei metropolifiilis. Eli oon tyytyväinen tähän paikkaan, on halpa ja sijainti on hyvä. Lisäks ehkä en oo nii jumissa enää kotona koska ei siellä huvita liikaa aikaa viettää. Edellisessä kämpässä ku oli kaikki tarvittava, nii oli nii helppo vaa lähötä kotona ja katella leffoja. Ja in general, ajattelin tarvivani vähä muutosta elämään. Tosin varmaan tulee ikävä mun vanhaa kämppistä, mutta sovittiin et käyään edelleen syömässä ja kahvilla yhessä.

Nyt ku oon pari paivaa asunu tossa kampassa, nii oon oikein tyytyvainen. On tullu touhuttua kaikkee enemman, ku ei huvita viettaa liikaa aikaa kotona. Tuntuu, etta ku on asuu keskella kaikkee, nii hukkaa aikaa, jos on vaan kotona. joten oikein oon tyytyvainen tahan muutokseen.

No sitte, oon nykyään tosiaan töissä. Juteltiin ex-kämppiksen ja Christinen, joka osti mun vanhan talon alakerran asunnon, kans työnsaannin hankaluudesta ja sitte christene kerto et se on työskennelly kokkina ja yks se kaveri ehkä ettii keittiöapulaista keittiöönsä. Laitto sille viestiä ja menin sit käymään siellä ja siitä saakka oon ollu siä töissä. Tunteja tulee n. 25-30 viikossa ja palkka on surkee mut työ on kivaa. Ja tärkein asia on, että on jotai oikeeta tekemistä. Kaikki kokit on huippuja ja keittiössä on hauskaa. Siellä poppi soi ja yhessä lauletaan ja heitetään läppää. Se on semmonen pubi/ravintola, korkeetasosta ruokaa, ei normi pubi-ruokaa. Tai siis pubi-ruokaa kyllä myöskin, mut korkeetasosta. Nii paljon ku mää pubeista tykkään ni täähän on unelmatyö mulle. Nyt vähä tiiän mitä ravintoloitten keittiöissä tapahtuu ja pääse. Jopa osaks sitä. Toivottavasti opin jotai ruoanlaitostakin. Kokit jakaa mieluusti tietoaan ja opettaa mua. Kaikki kokit on miehiä ja ausseja, paitsi yks on nepalista. Sanoinki niille ihan rehellisesti etten tosiaan osaa kokata yhtään ja niinpä ne vähä opettaa mua. Mun työkuva on siis hoitaa tiskit ja pilkkoa, kuoria, perata, tehä salaatteja yms. Pääsen tekemään muutaki ku perunankuorintaa, eilen tein salaatit ruoka-annoksiin ja onnistuin tekemään ihan hienotki. Ku se asettelu lautaselle on yhtä taidetta, on hieno nähä miten annoksen ulkonäköön panostetaan. Ja nyt munki pitää osata vähä kattoo ku teen niitä annoksia. Teen siis kaikkee mahollista siä keittiössä ja oon tyytyväinen. Lisäks kokit tekee mulle ruoat joka vuorossa nii ei tarvi paljo kotona kokkailla työpäivinä. Ja se ruoka on sitte jumallallista. En oo nii hyvää lihamureketta koskaa syöny ja elämäni ekan chicken parmanki söin yks päivä. Lisäks joka työpäivän jälkeen istahetaan pubin puolelle kaljalle. Kaikki ruoka ja juoma on ilmasta ja sitä saa nii paljo ku haluaa, ei tarvi maksaa viittä dollaria lattesta. Täytyy kuitenki pitää järki siinä syömisessä ettei tarvi varata kahta penkkiä paluulennolle.

Sitte semmosta, että päätin luovuttaa sairaanhoitajaks rekisteröinnin ja viisumin hankkimisen suhteen. Puol vuotta ei mitenkää riitä hommaamaan kumpaakin ja hirvee ressi siitä koko ajan. Lisäks mun vähänen työkokemus valmiina sairaanhoitajana saattas muodostua esteeks viisumiin ja rekisteröintiin. Niinpä päätin ottaa ilon irti lopusta puolesta vuodesta ja tehä töitä ja nauttia elosta täällä. Melkonen helpotus oli henkisesti ku ressi loppu ja voi vaan elää normaalia elämää. Haluan tänne tulla kyllä takas, mut eka hankin sitä työkokemusta jostain ja tuun sitte jonku välitystoimiston kautta, huomattavasti helpompaa. Tämän päätettyä varasin lennon suomeen. Ja kuala lumpuriin. Päivälleen 6kk nii lähen kiertään aasiaa 6 viikoks ja suomeen saavun just jouluks. Aasiassa aion reissata malesiassa, singaporessa, thaimaassa, kambozassa ja vietnamissa, junalla. Kaveri on ollu noilla huudeilla reppureissaajien matkaoppaana pari vuotta ja lupas kertoo vinkkejä.

Joulun jalkeen ei sitte oo tietoo mihin menna, lahinna mihin kaupunkiin Suomessa. Täytin hakemuksen profcon sivuilla (firma joka rekrytoi hoitajia pitkin maailmaa englantiin, saudeihin ja ausseihin, auttaa viisumiasioissa, muutossa yms.) ja tilasin englannista hoitajaksi rekisteröitymispaperit vaa voi olla että silti joutuu hakemaan kokemusta suomesta. Ja persaukisena ei vissii kannata lontooseen lähtee. Tänää jutustelin profcon tyypin kans ja se sano, etta melkei kaikkialle tarvii sen kahen vuoden kokemuksen valmiina sairaanhoitajana. Englantiin ei tarvi, mutta siella ei toita hirveesti oo  nyt tarjolla. Eli ei muuta ku toihin suomeen.

Nii ja oon taas kerran alottanu uuden elaman. Nyt aion liittya kuntosalille. En hetkeen ookaan salilla kayny. Oon monesti illat toissa nii voin kaya salilla aamusta. Tai toisin pian. Ostin jo lenkkarit ja parit collegehousut ja tanaa meen ekaa kertaa. Taalla on sellanen ketju, jonka saleja on vissiin 4 kappaletta kilsan sateella mun kotoo. Suunnitelmana on et kolmesti viikossa salille, kolmesti fudista ja yks lepopaiva. Pakko saaha nyt ittensa jonkinlaiseen kuntoon. En halua olla tuplasti isompi suomeen palatessa mita olin lahtiessa. Kunnon kuntokuuri puol vuotta nii saatan paasta lahtopainoon. Ja juominen on nyt loppu, ainaki hetkeksi. Ja onneks toissa tulee liikuttua, koko tyopaiva menee jalkojen paalla ja liikkuessa pienta ympyraa. Eli kylla tama tasta.

Mm-kiekkoo oon seurannu teksti-tvsta ja tamin tyylia iltasanomista. Huikeeta. Nyt on neljan vapaat menossa, sunnuntaina peli. Saa naha mita tassa keksii. Nii ja meillä on taalla asuntolassa ihan mukava lounge, on pingispoyta, tv ja blu-ray soitin ja sohvat. Ja ei oo liian taynnä porukkaa. Jos tassa kampassa nyt viihtyis loppuajan, saattas jaaha rahaa elamiseenki ja ei tarvis muuttaa. Ja kaikenkaikkiaan oon nyt tyytyvainen elamaan; on toita, harrastus ja koti, muutama kaverikin. Joten naihin kuviin ja tunnelmiin.