Halleluja!!

Päätin kirjottaa näinkin pian, koska ensimmäistä kertaa aikoihin oon levänny kunnolla ja on jopa energiaa avata kone. Juttuhan on niin, niiku jo aiemmin kirjotin, että aika menee töissä, reeneissä ja salilla. No nyt viimeaikoina ei oo ollu aikaa ku töihin. On alkanu painaa noi työt, ku ei saa nukuttua kunnolla, ei oo vapaita iltoja, ja keittiötyö on helvetillisen rankkaakin fyysisesti. Mun on pitäny ostaa uuet kengät jo vaikka kui kauan ja mennä leffaan. No en oo saanu kumpaakaan aikaseks, koska ei oo ollu aikaa, tai jos on, nii oon sen koittanu käyttää nukkumiseen. Asiaahan ei ollenkaan helpota, että onnistuin perjantaina 12 tunnin työpäivän jälkeen ajautumaan viihteelle ja aamulla kymmeneltä menin nukkumaan. Kaks tuntia ennätinki nukkua ja sitte kutsu työt, jossa meijän yks kokki jakso muistuttaa jatkuvasti kuinka on oma vika ku on heikko vointi. Ja koska karma tietysti puuttu peliin nii meillä oli sitte kiirein lauantai ehkä koskaan. Joten päätin, että viisainta on käyttää sunnuntai lepoon futispelin sijaan. No tästähän ei valmentaja tykänny ja se veti kunnon herneet nokkaan. Saa nähä mitä se tänää sanoo ku reeneihin meen. Nukuinki koko sunnuntaina ja maanantaina olin ku uus ihminen. Ja menin shoppaileen. vihdoin sain uudet kengät, lisäks neuleen, farkut ja pipon. Ja sattu oikein mukavasti, että yhessä kaupassa oli kaikki DC, quicksilver ja billabong tuotteet -60% ja minullehan tällasena pihinäkin tunnettuna se sopi. Mutta kenkiä en sieltä saanu joten marssin foot lockeriin ja päätin että ostan kengät, makso mitä makso, ku kerran oon näin pitkälle päässy. No löysin kivat niket ja yllätyksekseni nekin oli halvennuksessa. Siispä maksoin kaikista ostoksistani 140 dollaria 360 sijaan. Hurraa!! Erinomainen alku viikolle. Siitähän tämä jatku vielä mukavasti ku menin töihin nii oli hiljanen päivä ja saatiin sulettua ajoissa ja pääsin siis myös kotiin hyvissä ajoin. Tämä takas hyvät yöunet ja tänäaamuna ampasin salille ja illalla tosiaan viä reenit.

No sitten toinen asia. Kaveri oli laittanu before ja after-kuvan itestään nettiin. Fitfarmin avustuksella oli upeen tuloksen saanu aikaan. No mullahan on tässä koko ajan ollu sellanen into laihtua, ja joka viikko alotan terveellisen elämän. Ja se onnistuukin ajoittain, mutta kun on keittiössä töisää nii laihutus tuntuu yksinkertasesti mahottomalta. Kokit suuttuu ku vie omat eväät (silti oon edelleen vieny) mutta ku ne tuo sitä ruokaa eteen koko ajan ihan kysymättäkin, ja ranskalaisia on joka paikassa muita herkkuja. Oon onnistunu kuitenki aika hyvin välttämään töissä syönnin, mutta sitte ku tapana on joka päivän jälkeen juua se kalja sitte töitten päätyttyä. Ja joskus useempikin. Ja suurin ongelma on, että en keksi täällä proteeiinipitosia aamu- ja välipaloja. Ennen ku tänne tulin ja laihuin sen 14kg tai mitä lie, nii söin rahkaa joka välissä. Tai raejuustoo. Todella hyvä välipala. Mutta ku täältä sitä ei saa. Täällä syyään vaa valkosta toastia ja muroja. Niitä oon välttäny ja syön aamusin puuroa ja välipaloina hedelmiä, mutta niissä kun on vaan hiilareita, ei proteiinia. Oon koittanu keksiä rahkalle korviketta, mutta ei perkele oo mitään sen verosta. Mutta kiitos keittiössä työskentylelle, oon oppinu käyttään uusia aineksia kokatessani. Parhaillaan syön kanaa kera munakoison, kesäkurpitsan, tuorepapujen, paprikan, sienien ja tomaatin. Näistä ennen söin kanaa, tomaattia ja paprikaa. All in all, kuitenki on vähä ehkä kiloja lähteny ja toivottavasti myös vähän lihasta tullu. Ja tänään näin mainoksen salilla tipattomasta heinäkuusta. Dry July kerää varoja hyväntekeväisyyteen (syövän hoitoon) ja aion liittyä mukaan. Ja kurjuuden maksimoidakseni suunnittelin, että oisin koko kuukauden myös ilman herkkuja. Yrittää pitää, saa nähä kuinka lopulta käy. itteni tuntien luulen, ettei kumpikaan tuu pitämään, vaa aina pitää yrittää. Oon kyllä tosi ylpee itestäni jos ees toinen onnistuu.

Nii ja sitte se tärkein asia, miks päätin kirjottaa. Tai että ny on tarve avautua ja saaha vinkkejä. Eli nyt on tullu sitte se kotiinlähtöahistus.Pari kuukutta oli jäätävä koti-ikävä ja laskin viikkoja, koska pääsen suomeen. Edelleen sinne on ikävä, mutta nyt se on vaa alkanu ahistaan. Tai siis asettuminen sinne. Järkevästi ajatellen (miten äiti ajattelee asian) mun kannattas tulla suomeen, tehä sen verran töitä, että saisin tarvittavan työkokemuksen, jotta voin työskennellä muissa maissa, koska moniin paikkoihin vaaditaan se 2 vuotta valmistuneen sairaanhoitajana. Tämä tarkottas että mun pitäs olla töissä reilu vuosi, melkein puoltoista. Hyi!! Siis mieluusti tuun suomeen, ja hoitajan hommia on ihan ikävä. Mutta ajatus kämpän hommaamisesta, kamojen ruodaamisesta mökiltä uuteen kotiin, huonekalujen hankkimisesta, virallisesta työsopimuksesta ja muusta vastaavasti ahistaa valtavasti. Kaikki mikä sitoo. Tää vapaus täällä on melkosen mukavaa. siis että on pysyvyyttä jos haluaa, mutta toisaalta myös vapaus lähtee ja tehä mitä huvittaa. Joten eri tavalla järkevästi ajatellen (miten mää ajattelen), nyt ois viisasta reissata ku koko elämä on jo valmiiks yhessö rinkassa ja kamat tallessa mökin vintillä. Ois helppo mennä, ku ei tarvis välissä hommata kämppää jne jne. Oli aika raskas homma säätää kaikki asiat kuntoon ennen ku tänne tulin ja jos jatkasin suoraan reissaamista ni säästyisin siltä vaivalta. eikä tarvis uudelleen itkeä itkuja ku sannoo heipat kavereille ja perheelle. Mutta ongelma on toki raha. Tai lähinnä sen puute. Oletan, että oon täysin persauki ku suomeen tuun ja sillai ei kannata muuttaa uuteen maahan. Ainakaan kalliiseen maahan tai kaupunkiin, kuten lontooseen. Mutta jos ois ees pieni pesämuna nii vois mennä vaikka hetkeks aikaa kokeileen, ja jos ei sais töitä tai muuten ei huvittas ni vois tulla takasi. Se on aika helppoo euroopan sisällä ku ei tarvi viisumeita tai muita juttuja ja lentäen pääsee pian takas. Tänne saakka ei ihan kannata lähtee vaa kokeileen. Tai toisaalta pienen pesämunan sais koottua ku ois pari kuukautta töissä suomessa, ilman sen kummemman kodin laittamista, rinkasta vaa kamat ja kirpparilta heteka jonku pikkuyksiön nurkkaan. Mutta fakta on, että oon suomessa päivälleen puolen vuoden päästä, joten tässä on vielä pitkä aika muuttaa mieltä ja suunnitelmia useaan otteeseen. Sen tiiän kuitenki, että kovasti mieli tekee jatkaa tästä mihin nyt oon päässy. Oon selvinny täällä arjen haasteistä ja tiiän, että asuminen ulkomailla ei oo ylitsepääsemättömän vaikeeta ja jopa minä pystyn siihen ja pystyn jopa nauttimään elämästä täällä. Ja nyt osaan arvostaa tiettyjä asioita suomessa, kun taas jotku asiat siellä on alkanu ärsyttään, kun on nähny miten asiat vois olla toisella tavalla. Eli kun monet sanoo että ku muuttaa muualle, ni alkaa arvostaan asioita suomessa. Toki se on näinki, mutta on asialla myös kääntöpuolensa.

Niin tai näin, nyt on aika alkaa päikkäreille (koitan jatkaa tätä levon saannin turvaamista).