No nyt se sitte tapahtu, mitä oon jo kauan oottanu tapahtuvan ja toistaseks olin kuitenki välttyny. Eli mun puhelin pöllittiin tramissa. Ja ei siinä mitää jos se ois vaa puhelin, mutta mun rakas iphone. Juttu meni siis näin. Viikko alko mainiosti, olin hyvin levänny ja kävin jopa shoppailemassa ja kaikki oli hyvin. Oli paras viikko aikoihin ja suunnitteilla oli jopa, että meen ulos sunnuntaina joukkuekaverin kans, ku se oli just eronnu tyttiksestään. Olin ihan innoissaan, kunnes sunnuntaiaamuna heräsin ja olin yrjötä heti ku heräsin ja tiesin, että kuumettakin on taas vaihteeks. Peliin oli pakko kuitenki mennä ku edellisellä viikolla tuli kamalat huudot ku ilmotin liian myöhään etten oo pelikunnossa. no pelasin minkä pystyin, ja alustin meijän 1-1 tasotusmaalinki, tämä siis pelin lopputulos. Ikävikseni joutuin kuitenki kertoo joukkuekaverille, etten oo kykeneväinen lähteen tyttöjä katteleen illalla, ku vointi on ihan kamala ja haluan vaa kotiin vällyjen väliin. No se heitti mut pelin jälkeen tram-pysäkille ja hyppäsin tramiin ja lähes nukahin kyyissä. Jossai vaiheessa joku tuli mun viereen istuun ja se istu vähä liian lähelle. No sit se kysy et oonko ihan ok ja alko jotai jutteleen. Outo tyyppi. Hetken päästä se meni kaverinsa kans tramin eteen istumaan ja heti tsekkasin taskut ja kyllä, mun rakkaimpani oli hävinny. No menin sanoo sille et otikko mun puhelimen ja se oli vaa et kui kehtaat häntä syyttää, ku hän tuli kyseleen et onko mulla kaikki ok. Sanoin sille et anna puhelinta ni soitan omaani. No se raahas mut keskelle tramia ku "sillä ei ollu puhelinta itellä" ja sillä välin sen kaveri tietty sammutti sen mun puhelimen ja ku joku sitte soitti mun puhelimeen nii se oli kiinni.  Tää muija viä oikei kyseli, et onhan sulla pääsykoodi siihen ja muutenki yritti udella kaikkia tietoja siitä. Onneks kuitenki piän aina pääsykoodia. Siinä sitte hetken väänsin kättä, mut mitää ei ollu tehtävissä, joten hyppäsin pois tramista ja juoksin lähimpään optuksen liikkeeseen sulkeen mun liittymän ja sitte nettikahvilaan vaihtaan kaikki salasanat ja pankkiautomaatille nostaan kaikki varat. Yhtää ei vituttanu juosta pitkin kaupunkia kuumeessa ja puolikuolleena pelin jälkeen. Poliisilaitoksella en voinu tehä ilmotusta, koska mulla ei ollu imei-koodia. Lopulta pääsin kotiin sairastamaan ja kuume senku nousi ja vointi oli heikoin sitte aikoihin, hyvä ku pystyin päätä nostaan tyynystä. Sitte tajusin, että mun pomo lähettää ens viikon vuorot mun puhelimeen, jota en ny sitte saa ja en tiiä koska töihin mennä ens kerran. Ja en pysty sille soittaan ku numero on mennyttä eikä oo millä soittaakaan. Olin vaa et pitääkö mun ny saatana lähtee vielä sompaileen töihin, kunnes tajusin facebookin välityksellä kysyä työkaverilta että kysyy pomolta ja ilmottaa mulle.

No maanantaina sitte heräsin terveenä. En tiiä mikä tauti oli, mutta hirvee oli, onneks kesti vaan päivän. Menin töihin ja olin ihan maani myyny ja surkee. No kaikki oli tosi sympaattisia ja kivoja mulle ja väkisin se tuli hymyki taas suupieliin. Lisäks otin yhteyttä gumtreen kautta yhteen tyyppin joka myi puhelintaan ja se toi mulle töihin uuden, tosin käytetyn, iphonen halpaan hintaan. Hurraa, enää tarvii hommata sim-kortti ja oon taas kykeneväinen elämään. Kotimatkalla ostin uuen liittymän ja pääsin vihdoin soittaan äitille ja purkaan pahaa mieltä. No tänää ku heräsin mieli oli jo paljon parempi ja tiedossa vapaapäivä. Yöllä vielä huomasin, että yhteystiedot oli säilyny icloudissa tai jossain ja suuri osa kuvistakin, hurraa.

No tänää sitte ampasin aamusta parturiin, torille, puistoon ja tein kaikkee mihin ei oo ollu aikaa. Hyvä päivä. No sitte puistossa istuskellessani päätin laittaa pin-koodin sim-korttiin, ku edellisessä ei ollu. se kysy senhetkistä pin-koodia ja näissä liittymissä ei sellasta yleensä oo joten kolme yritystä ja kortti lukkiutu. Tulin sitte kotiin, koitin mennä nettipankkiin ja tajusin, etten enää muista minkä salasanan siihen vaihdoin. No vaihtoehtoja oli muutama, mutta kahen yrityksen jälkeen se lukkiutu. Yritin vaihtaa sitä ja se lähettikin jonku varmistuskoodin mun puhelimeen. Vanhaan numeroon tietenki!! No tallustelin sitte pankkiin ja sanoin et mun tarvii vaihtaa puhelinnumero ja salasani nettipankkiin on unohtunu. Vastaus oli et me lähtetään sulle uus salasana sun uuteen numeroon. Mutta voi helvetti ku se sim-kortti on ny lukkiutunu. Seuraavaks kirmasin optuksen liikkeeseen puk-koodia hakemaan ja vihdoin pääsin käsiks puhelimeeni taas, tai siis kykenin soittamaan ja lähettään viestejä sekä vastaanottaan niitä. No sain uuden salasanani ja vihdoin lähes kaikki on hoidossa.

Kunnes muistin sen imei-koodin. No soitin telefinlandille, ja niillä ei oo lupa sitä antaa, mutta onhan se siinä ite laitteessa. Ei paljo auta ku laite on pöllitty. Alkuperäislaatikossa se on myös. Joo, se lienee jossain päi suomee, se onki aika suppee käsite. Ei mitää, soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin onnistuuko ilmotuksen tekeminen, jos en saa rikosilmotusta tehtyä. Eihän se taho oikein onnistua. No äitille puhelua että alkaa käymään mun kamoja läpi mökillä, josko alkuperäispakkaus löytys sieltä. onneks äitee sattu olemaan parhaillaan mökillä lomanvietossa. Ja laatikko löyty, imei-koodi on nyt tiedossa, eli enää tarvii mennä kyttikselle ja ilmottaa vakuutusyhtiöön nii kaikki pitäs olla paketissa. Vaa kylläpä on ollu hommaa yhen puhelimen takia. Tästä syystä saattasin alkaa boikotoimaan älypuhelimia jos en nii paljon iphonesta tykkäis.

Sitte muuta yleistä. Päätin pitää parin viikon tauon futiksesta. Nyt tuntuu ku ois kivireki perästä hävinny. Vapaa olo. Tänää oli eka päivä ilman töitä ja futista vissii pariin kuukauteen. Jos ois pitäny reeneihin mennä ni oisin melko vittuuntuneena kulkenu pitkin pankkeja ja muita ku kiire ois ollu, mut ny vaa nauroin kaikelle sähellykselle. Valmentajahan varmaan vihaa mua tästä eteenpäi, mutta päätin, että mun on pakko antaa aikaa itelle, omalle keholle toipua jatkuvasta sairastelusa ja hermoille aikaa relata. Kun oon 5 päivää/iltaa viikosta töissä ja aamut käyn salilla ja vapaat menee futiksen parissa nii ei oo ollu aikaa mihinkään muuhun. Olin nii onnellinen ku pääsin shoppaileen piiiiitkästä aikaa ja löysin lisää hienoja vaatteita sitten edellisen kirjotuksen. Tänää istuin puistossa onnesta soikeena ihan vaa siks, että mulla oli aikaa istua puistossa. Sanoin valmentajalle, etten tullu tänne ressaamaan asioista ja polttamaan itteeni loppuun. Ja jos oisin tienny että teen raskasta työtä lähemmäs 50 tuntia viikossa ni en ois alkanu pelaan koko lajia. Mutta koska nyt oon osa joukkuetta ni koen että parhaiten autan koko jengiä pitämällä tauon nyt ku polttamalla itteni loppuun ja jättämällä kauden kesken. Joten nyt on vapaampi olo, kiva vapaapäivä takana, oon levänny ja vihdoin saanu uuden tukan ja pääsin tosiaan sinne torilleki pitkästä aikaa. Huomisesta alotanki sitte työputken, 12h kolmena päivänä peräkkäin. Vaan ei haittaa, ku sain tänään kaikki juoksevat asiat hoidettua. Ja viikonloppu on vapaa, kerkeen näkemään kenialaista ja saatan mennä viihteellekin jos siltä tuntuu.

Eli ylä- ja alamäkiä on taas ollu, mutta nyt on taas hyvä mieli. Tiesin, että todennäköisyys että multa jotai viimein pöllitään on aika suuri ku miettii et oon reissannu yli 2 maassa, suurimman osan yksin ja aika humalassakin on tullu oltua. Mutta yleensä oon kyllä tosi tarkka tavaroistani (heheh) ja nytkin heti ku tää outo typpi lähti ni tsekkasin taskut. Vaa näköjää liian myöhään. Ja nii, pahaan mieleen auttaa aina notting Hillin kattominen, tepsi tälläkin kertaa. :) Ja ku saa purkaa sydäntä äitille. Sehän kamalalta tuntu ku olin joutunu tämän kamalan rikoksen uhriksi(!!) enkä voinu soittaa äitille kuullakseni rohkasevia sanoja. No tästäki on selvitty ja elämä jatkukoon, vastoinkäymisistä huolimatta tykkään täällä olla ja tänää oikein pääsin ihastelemaan talvista melbournea.