No nii. Oon selvinny henkisesti iphone-varkaudesta ja uus toimii hyvin. Tosin sen näyttö on herkempi ku entisessä ja joskus ku puhun ni se reagoin poskeen ja laittaa puhelun pitoon. Muuten kätevä peli. En oo saanu vielä poliisiraporttia, joten en oo voinu tehä sitä vakuutusilmotusta.

No sitten, dry july tuli ja meni. Tai siis on ohi ainaki mun osalta. Tipattomalla olin vissii 5 päivää ja herkuttomalla en hetkeekään. Näinhän mää vähä arvelinkin käyvän. Oon käyny parina viikkona baarissakin, ku mulla on uus kaveri ja se on aina valmis ku kaljalle menosta puhutaan. Harmi vaan että se on pois melbournesta ainaki kuukauden alkaen ylihuomisesta. Se on siis se mun joukkuekaveri joka eros ihan taannoin. On ollu kiva että on ollu baariseuraa ja muutenki ollaan hengailtu, mutta näköjään työ myös vaatii veronsa ja tännöset kotipäivätkin on tosi jees.

Töissä oon tehny semmosta 40-45 tuntista viikkoo nyt ja vihdoin sain sen palkankorotuksenki, vaikka alle minimipalkan edelleen tienaan, mutta joka viikko jää silti säästöön ku ei noi menotkaan nii suuret oo (paitsi ny ku oon käyny baareissa). Lisäks mun pomo haluaa tehä musta kokin. Se palkkas meille uuden kitchenhandin ja mää pääsen siis enemmän tekemään ruokia. Se opettaa mua koko ajan ja tosissaan haluaa mun oppivan. Se kai uskoo että oon kehityskelponen. Kivahan se on ja näytönpaikkani töissä oon ilmeisesti hoitanu hyvin, koska saan jatkaa ruokien parissa. Oon tosi ilonen tästä luottamuksesta ja on mukava olla sellasessa työssä missä tulee kehuja hyvintehdystä työstä. Meillä on ollu kaikenlaisia kokkeja kokeilemassa, mutta ilmeisesti kaikki on jääny muutamaan vuoroon. Jopa meijän vakkarikokki sano, että ku se oli kahen uuden kokin kanssa vuorossa nii kova ikävä tuli mua. :D Sen vaan sanon etten sitte kyllä ikinä ois uskonu että viihdyn keittiössä näin hyvin ja että oikeesti alan oppiakin jotain ruoanlaitosta. Ja tuskin ois uskonu kukaan muukaan joka mut tuntee tai on mun tekemää ruokaa erehtyny maistamaan. Ja töistä sen verran, että ku sen on pieni pubi ei ihan suurimmalla kadulla nii siellä on se oma perhe. Ja nyt viimeistään oon osa sitä. Ja meijän toinen omistaja on myös alkanu puhumaan mulle. Se oli ainoo joka ei koskaan jutellu ja oli ehkä jopa töykee ajoittain nii nyt sekin on mukava mulle. Eli ei voi valittaa työympäristöstä.

Sain uuden huonekaverin. Japanilainen tyttö joka ei puhu oikeestaan ollenkaan englantia. Se tuli tänne opiskeleen sitä ja kovasti se lukee läksyjä joka ilta. Mukavan olonen tyttö ja kuitenki rittää jutella, toisin ku se mun entinen huonekaveri, jolla ei kyllä ollu kielen kans mitää ongelmia, mutta se ei vaa halunnu jutella ilmeisesti. Tää japanilainen tiesi heti marimekon ja muumit suomesta ja sillä onki marimekko-hiirimatto. Se myös pitää huoneen siistinä ja itekin tykkään pitää, koska tää on nii pieni et jos ei piä tavaroita järjestyksessä ni ei oo tilaa liikkua. Se mun ex-huonekaveri ei kai tajunnu sitä.

Nyt nautin kolme päivän vapaista, sitten onki 4 päivää 11.30-22 tai 23. Tänää oli eka vapaa ja oon tehny kahta suosikkihommaani, eli syöny ja nukkunu. Ja vähä kattonu leffojakin. Meillä oli töissä semmosta suomalaisen tyylistä makkaraa ja tästähän riemu repes. Tänää kävin sitte kaupassa ekaa kertaa aikoihin ja menin oikein kauas kauppaan jottai sain näitä makkaroita ostettua. Kun täällä myyään vaa niitä tuoremakkaroita ja tää kransky on eurooppalistyylinen ja lisäks se on juustomakkara. Joten tännää keitin potut ja paistoin makkaraa ja tein oikein jälkiruoankin, pancakes joitten päällä vanilijariisiä ja vadelmahilloo. Jeesus mite oli herkullista. Olin eilen ihan kauhuissaan ku tajusin, et kolmen päivän vapaat, täytyy mennä kauppaan. En oo kotona kokannu viimesen kuukauden aikana vissii ku kerran jotai kana-systeemiä ja muuten syön töissä. Tai ulkona. Mun alakerrassa on kahviloita ja sandwich-paikkoja nii aika helpolla ajautuu sinne. Mutta nyt on ruokaa kolmeks päiväks.

Elämä on mukavaa. Talvihan täällä on mutta niin on ollu kauniita päiviä ku aurinko on paistanu ja lämmintä on joku 14-18 päivisin, öisin tosin laskee alle viiden asteen. Kaikin puolin oon kuitenki tyytyväinen eloon ja tänään on päivälleen 4 kuukautta ku lähen täältä pois. tuntuu että viikot menee ku siivillä, että pian mää oonki jo aasiassa ja suomessa ja sitte en tiiä missä. 2/3 on siis jo takana ja on kyllä ollu hyvä kokemus vaikka aina elo ei ookaan ollu ruusuilla tanssimista. Kovasti ootan vaan, että tepa tulee tänne ja sen jälkeen porukat. Sitte saa taas lomailla kunnolla ja pääsee vähä kierteleen australiaa, ku nyt oon ollu pitkän aikaa aloillani. Hyvät kesänjatkot sinne, ja festaroivat kaverit: olkaa ihmisiksi!!