No nii se aika rientää että enää reilu 3kk aikaa olla täällä ja siitä puolet menee lomaillessa ja puolet töissä. Futiskautta on jälellä enää 5 peliä, toisen joukkueen kans ollaan jumboja, toisen kans menee paremmin. Talvi on edelleen ja nyt jo tosissaan ootan lämpimimpiä kelejä. Huvittas enemmän mennä ulos ja liikkua vapaapäivinäki jos ois lämpimämpi. nyt ku on ollu 10-20 astetta päivisin. 20 on ihan ookoo, mutta 10 on turhan kylmä. Sunnuntain peli ku oli nii ei varmaan ollu ees kymmentä, vettä tuli ja tuuli ja kenttä oli ku suofutiskenttä. Ja hävittiin sarjajumbolle. Mutta silti se pelaaminen on mukavaa ja nyt on ollu mukava pelata ku oon saanu hyvän parin siihe keskikentälle.

tässä muutama viikko on menny vähä sumussa, töitä ja juopottelua ja vapaat koitan vaan levätä ja hoitaa juoksevia asioita. Tuntuu että vihdoin alan tosissaan elää elämääni täällä. Nyt mulle vasta on selvinny mitä se työskentely ravintola-alalla onkaan. Raskaat työt nii raskaasti sitte juhlitaanki. Oon nyt tehny jonku viikon tätä 4 töitä 3 vapaata listaa. Tosin joskus teen yhen extrapäivän. Viime viikolla kerty 54 työtuntia. Meillä tehään ns. split vuoroja, joka tarkottaa, että kun keittiö on kiinni nii on tunnin pari tauko, jos haluaa. No oon nyt alkanu tauoillani käymään vähän jossain sen sijaan että makaan vaan sohvalla. Meijän pubilta on lyhyt matka joenrantaan ja siellä on kivat maisemat, joten meen nykysin sinne kävelylle. Ei tuu ihan koko päivää vietettyä sisällä. Toisaalta nyt ois mukavaa olla ihan vaan siä pubissaki ja jutella ihmisten kans ku oon nyt oppinu tuntemaan porukkaa paremmin siellä. Tai lähinnä oon tullu kavereiksi meijän tarjoilijoitten ja omistajienki kans, enkä hengaa enää vaa keittiöihmisten kans. Edelleen koitan kuitenki työni tehä kunnolla ja hyvää palautetta on tullu. Mutta onhan se yhtä saippuaoopperaa ja sisäsiittosta. Ja jutut sekä keittiössä että pubin puolella on sitte nii härskejä, että herkempi saattas olla ihmeissään. Alkuun kaikki käyttäyty ku mää olin paikalla, vaa ny ku ne on huomannu et mun jutut on ihan yhtä likasia ku niittenki (joskus pahempiakin) nii ei kukaan enää välitä.

Sitten näitä yleisiä juttuja australiasta. Subwayssa leipään laitetaan porkkanaraastetta, näinhan ei oo suomessa, eihän? Viinakaupan työtekijä lähti varkaan perään juoksemaan ja sai potkut, koska on vaarallista lähtee perään. Tästä oli iso juttu current affair ohjelmassa, joka muistuttaa mua karpolla on asiaa- ohjemasta. Joo ja futispelissä ei saa huutaa "mine" ku menee palloon vaa se puhalletaan rikkeeks. Pitää huutaa omalla nimellä. Sanoinki reeneissä, että jos suomessa futista pelaan nii varmaan käytän vaa englantia. Joku kysy miten te sanotte suomessa "man on" ja olin vaa et emmää ees tiiä. Samaan ongelmaan törmäään nykyään päivittäin. Sanoja saa ettiä ihan tosissaan ja lauserankenteet on entistä heikompia. Ku suomalaisten kavereitten kans viestittelee nii tuntuu et ois helpompi kirjottaa englanniksi. Ja monia juttuja on mahotonta ees yrittää selvittää suomeksi ku niistä katoaa se hauskuus. Tosin takertelen myös englanniks. Meijän junttikokki heittelee aina kaikki astiat lavuaariin ja sieltä roiskuu vettä mun päälle. No olin sitte sanoa sille että i'm always so wet when you're working. Päätin kuitenki jättää sanomatta. Sitte meijän omistaja (sinkku mies joka kovasti tykkää nuoremmista tytöistä) valitti että on kuuma, nii sanoin sille että ota paita pois ku tarkotin neuletta. Kaikki repes nauraan ja oli vaa et mitäs se saana oikei haluaa ja totesin, että onneks voin aina syyttää sitä, ettei englanti oo mun äidinkieli. Kirjastosta löyty suomalainen leffa, rare export. kielenä suomi, teksti englanniksi. en lainannu.

28.9 eli n 53 päivän päästä sitte lennän brisbaneen. Tepa tulee sinne, ollaan siellä jokunen päivä ja sieltä sitte ajellaan gold coastille, byron bayhin ja lopulta sydneyyn. Joku pari viikkoo tähän suunnitletiin käyttää. Sitte sydneystä melbourneen jossa ollaan pari viikkoo. Sitte tepa lentää kotiin ja mun porukat tulee tänne. Niitten kans mennään ainaki sydneyyn ja katotaan ny mitä keksitään. Ennen tätä mun kaveri tulee reissuiltaan takas melbourneen ja yks kaveri suomesta muuttaa tänne. Eli ku tästä ny tän elokuun saa lusittua nii alkaa tapahtumaan. Viikot menee ihan ku lentäen. Päivät töissä menee nopeesti, vapaapäivät tuntuu pidemmiltä ku koko ajan on mielessä et jotai hyödyllistä pitäs tehä. Oonki koittanu ny et käyn victoria marketilla aina ku on vapaata ja sittehän onki aina futispeli ja reenit. Ja vapailla en juo koska en halua olla väsyny ku meen töihin. Ja ku tiiän että jokunen kalja tulee töitten jälkeen kuitenki otettua.

Kuuntelen musiikkia koko ajan. Sen meijän muusikkokokin kautta oon löytäny joitain uusia bändejä ja sen kans aina puhutaan musiikista. Joten oon varma että tietyt biisit tulee muistuttamaan tästä ajanjaksosta lopun elämääni. ajatus siitä, että ku lähen täältä nii voi olla etten koskaan tuu näkeen ihmisiä joitten kans tällä hetkellä vietän nii paljon aikaa, tuntuu kurjalta. Tuntuu, että jos meen töihin joskus johki toiseen pubiin nii se ei tuu oleen samanlaista. Oon kuullu paljon juttuja huonoista työilmapiireistä pubeissa. Sanoin futiskaverille, et on kiva olla töissä missä oma panos merkittee ja hyvin tehdystä työstä tulee kehuja, nii se sano olleensa kyseisellä alalla 25 vuotta ja kehut oli harvinaisuuksia. Ja muittenki puheiden perusteella oon tullu siihen tulokseen, että toi paikka on harvinaisuus. Mutta onhan silläki osansa että millanen ite on. Ja muutenki tän kaupungin jättäminen tuntuu oudolta. Oon tottunu et voin mennä kauppaan mihin aikaan tahansa ja kaikki mitä tarvi on lähellä, ja se fakta, että vaikka oon täällä jo jonki aikaa ollu nii viälä on aivan törkeesti näkemättä, saattaa jäädä vaivaan. Vaikka tällä reissulla on ollu ylä- ja alamäkiä, nii pystyn nyt jo sanoon et, on ollu kyllä elämäni paras kokemus ja tosiaan on kurja ku pitää lähtee. Mutta tiiän että uusia seikkailuja on tulossa. Voisin jakaa tän 9kk kolmeen jaksoon; eka 4 kk oli huikeeta, balilta ku palasin alko vähän vikeemmat ajat ja sitä kesti siihen saakka että alotin työt ja futiksen, eli reilu pari kk. Oli koti-ikävää ja yksinäistä ja ahisti eikä tahtonu töitä löytyä. Sit ku alotin työt nii siitä saakka on ollu nousujohteista, eikä oo kyllä kovasti ollu hinkua kotiin. Nyt vielä ku alkaa aika käymään vähiin nii alkaa tajuaan kui paljon täällä haluaiskaan olla. Toki muuttaisin elämääni monella tavalla jos tietäisin olevani täällä pysyvästi. Panostaisin asumiseen ja muuhun enemmän, ja kai se elämä ei sitte oiskaan yhtä mukavaa. Nyt ku on vähä semmonen olo että voi tehä mitä vaan, eikä kaiken tarvi olla nii justiinsa ku ei tää oo pysyvää ja kohta pitää kuitenki lähtee. En kuitenkaan valita, vaan aion ottaa kaiken riemun irti tästä loppuajasta ja onhan tässä vielä reissaamistakin tulossa sekä täällä että aasiassa ja kolmen kuukauden loma, että eiköhän sen loman jälkeen ookin jo valmis hetkeks taas asettuun aloilleen. ainoo hankaluus saattaa olla se joulukuinen kylmyys, vaa kai siitäki selviää, ku on ennenki selvinny.

Ennen ku tulin tänne nii olin innoissaan englannista ja sen pubikulttuurista. No nyt tiiän mitä se on täällä ja paljolti samanlaista se lienee siä englannissakin. Tämä tosiaan vahvistaa vaan sitä ajatusta, että englanti on mun seuraava kohde. Lisäks englannissa myyään cadbury suklaata. En ymmärrä miks ihmiset vauhkoaa fazerin sinisestä jos tarjolla on cadburya. Mää kaipaan suomesta rahkaa ja valmiiks marinoituja kanasuikaleita ja kunnon siipiä. Ja salmiakkia. Ja äitin tekemää mökkiruokaa. Nii ja kaikkiea ruokia mitä mökillä voi poimia maasta, eniten kutenki vadelmia. Suomeen tullessa tuun varmasti kaipaamaan pubiruokaa. Pitää ehkä perustaa sinne chicken parma & pie pubi. Lisäks tuun varmasti ikävöimään toreja, joita on joka paikassa ja hedelmät ja vihannekset on tuoreita ja halpoja. Helsinkiin pitää mennä aussie bariin fiilistelemään jos kova ikävä tänne tulee.

no tässäpä tuliki reilusti mietteitä kotiinpaluusta ja fiiliksistä. Näihin tunnelmiin siis.