Vajaa kolme viikkoo!!! Hurraa. Ahistushan se sitten on iskeny päälle matkan lähestyessä. Koko ajan oon hehkuttanu, ku oon ollu nii fiksu ja hoitanu asiat hyvissä ajoin ja mallikkaasti. No tässä vaiheessa en enää allekirjottais väitettä. Paitsi ton fiksu-kohdan... Tein listan hoitamattomista hommista ja kiirehän tässä sitte tulee. Tänään sain kuitenkin jo soitettua pankkiin ja hoijettua hommat. Verkkopankkitunnusten numerot alko oleen vähissä ja kysyin sieltä kui saan uudet. Vastaus oli, et voidaan heti tilata ja se maksaa vitosen tai ne tulee automaattisesti uudet sitten, ku on käyttäny 60 ekaa lukua. Minähän sitte kirjauduin verkkopankkiin toistakymmentä kertaa, nii lähettävät sitte automaattisesti eikä tarvi maksaa. :D Kuitenki menee aikansa ennen ku ne tulee ja koska siirrän kirjat ouluun 1.11. alkaen nii saa sitte äiti lähetellä niitä mulle tänne tampereelle. Muutkin pankkiasiat tuli hoidettua siinä samalla ja nyt hekin siellä tietävät, että se oon minä, joka mun korttia käyttää siellä kaukana. Sitte piti taas soitella sinne telefinlandille, josta sain tällä kertaa parempaa palvelua ja liittymäasiat on hoidossa. Muuttoilmotuksenkin sain tehtyä. Yks olennainen homma jää nyt hoitamatta, ku olin liian myöhään liikkeellä. Myös tuli nyt sitte hätä tän ajokorttiasian kans. Passikuvat ja normikortti on kyllä, mut pitäs olla myös kopiot ajokortista viiä ylöjärvelle. Ei oo konetta millä kopioida ku töissä ja ylöjärvellekään ei oo menoa ihan joka päivä. Ajattelin, että säästän päivän pari ku vien ne sinne autoliiton konttoriin, vaa nyt pitää alkaa tosiaan sunnittelemaan miten tän homman järjestän.

 

Muutto ois sitte viikonloppuna edessä. Tai siis siirtyminen kodittomaksi. Kerään vähät kamani täältä ja siirryn kaverin kämpille asustelemaan. Ja ne kamat, jotka ei lähe mukaan saa luvan siirtyä toiselle kaverille, josta porukat sitte etelään tullessa poimii ne ja vie mökille. Kuulostaa tosi hankalalta ja sitä se onki. Että ei ihme, jos vähän ressaa ja ahistaa. Kun töitäkin pitäs vielä kaikkien näitten juttujen ohella tehä. Töistä puheen ollen, pian oon työtön sairaanhoitaja. En tienny, et sellasiaki on. Lopetan työt teholla 2.11. ja oon huudellu vanhoille osastoille, että voin tulla töihin 3.11-13.11. No tällasena aikana ei tays:ssa saa ottaa ulkopuolisia sijaisia alle kahen viikon pesteihin. Sama vissiin Hatanpäällä. Jotenki kummasti niitä töitä aina on ilmestyny, vaa saa nähä miten käy tällä kertaa. Hyvät keikkapalkat siitä vois vielä saada matkaan mukaan, mut jos ei oo nii sit ei oo. Nii rahan perään en kuitenkaan oo, että hakisin keikkaa ihan mistä vaan. Jos nyt ei tuttuihin paikkoihin pääse, nii sit alotan lomailun hieman aiemmin. Täällä vaa on nii saatanan kylmä siihen nähen, että mulla on vaa kesävaatteita jälellä, että ei huvittas oikei lomailla, ku ei kotoonsa viitti mihinkää poistua. Mutta onneks vuoden paras tapahtuma on vielä tulossa, eli sunnuntaina on valoviikkojen avajaiset. On ehkä ainoo sunnuntai koko vuonna, kun kieltäytyisin jäämästä pitkään, jos tarvetta olis.

 

Nyt se jännitys on sitte alkanu. Tai pelko ennemminki. Risteilyn jälkeen, ku pyörin sängyssä yöt ja hikoilin, ku juoksin liskoja karkuun unissaan, nii samalla aloin sitte varmistua siitä, että tuun maitojunalla jouluks kotiin. Olin varma, että en saa yhtään kaveria ja kaikki muukin menee perseelleen ja joku luukin on jo murtunu ekan viikon jälkeen. Nämä tunteet onneks hävis voinnin kohentuessa, mutta jäi siitä jännitys päälle. Nyt koitan vaa uskoo itteeni ja siihen, että asiat järjestyy. Mietittiin töissä, että miten se nyt sitte nii kovin erilaista on, ku muuttaminen suomessa kaupungista toiseen. Siitä mulla on jo kokemusta pariinkin kertaan ja hyvin on menny. Kieli ja kulttuuri kai se suurin ongelma on, mutta emmää siitä kielitaidosta viiti ressata ja kulttuurista viä vähemmän. Se mua vaa arveluttaa, et ku oon päättäny lomailla ensin kuukauden pari, nii päähän mulla hajoo, ku mua ei oo tehty lomaileen. En vaan osaa olla. Mutta uskon, että ku siä tutustuu ihmisiin, nii eiköhän sitä aina jotai tekemistä keksitä. Ja kai siä on sen verran nähtävääkin, että siinä viikko tai pari menee ihmetellessä. Ja jos alkaa tylsistyttään, nii äkkiä vaa lennot jonneki muualle, missä voi taas kulkee monttu auki. Toki tätä ahistusta myös lisää päätös, etten tee mitää resumea täällä suomessa enkä käännätä mitää työtodistuksia tai muita papereita. Sen myötä työnsaanti hankaloituu ennestään, mutta luotan silti, et joku mut palkkaa.

 

Tokihan nyt on alkanu myös harmittaan, ku joutuu jättää työpaikan, jossa oikeesti viihdyn. Onneks tollasta työtä on kuitenkin olemassa joka paikassa. Toisinaan ihmettelen, miten oonki viihtyny tuolla näin hyvin, ku olin vähän epäleväinen noin isoa työyhteisöä kohtaan. Onhan siinä kyllä ongelmansa ja pitää näköjään varoo koska suunsa avaa, kun näköjään jutut muuttaa muotoaan ja itestäänki saa kuulla asioita, joita ei aiemmin tiennykään. Mutta onhan se selvä, että ku laittaa yli sata akkaa samaan paikkaan, nii eihän siitä tuu ku sanomista. Pääasia mulle kuitenki on, et oon oppinu töissä ihan kamalasti ja loputon määrä asioita on vielä opittavana, joten motivaatiota teholla työskentelyyn löytyy jatkossakin. Ja oonhan saanu tutustua ihan huippuhin tyyppeihin tänä aikana, toivottavasti jatkossakin ollaan tekemisissä. Oon monesti uuteen työpaikkaan mennessä jännittäny ja miettiny, et onko musta siihen. Myöhemmin oon naureskellu typerille peloilleni, mutta en tällä kertaa. Koen ton työn tosi haastavana ja edelleen jännitän, ku töihin meen. Mutta ehkä se motivoi oppimaan uutta. Alkuaikoina mietin, miks piti mennä näin hankalaan paikkaan,ku helpommallaki vois päästä, mut nyt oon tosi tyytyväinen. Ja onneks tuolla voi jutella näistä jännityksistä, ja parasta on tehä se vertaisten kans, hurraa tehojunnut. Ainoo pelko, joka mua jälkikäteen naurattaa, on pelko yhtä tiettyä henkilöä kohtaan, joka osottautu aivan aiheettomaks. Eli saattaahan se toi tays:n teho viä joskus kutsua.

 

Tunnilleen kolmen viikon päästä oon just päässy hostellille parin vuorokauden valvomisen jälkeen, mikäli nyt ehin vaihtolennoille. Siitä se sitte lähtee.