No niin, nyt on automaattinen sanansyöttö pois nii saatatte saaha jotai selkoo, mitä tänne kirjotan. Tai sitten ette.

 

Eli elämä täällä on nyt sillä mallilla, että tuun ens viikolla kotiin. Eiku.... Täällähän on ihan törkeen upeeta. Eilinen meni ihan sumussa, mutta tänää on alkanu tuntuun, että täällähän mun kuuluu olla. Sain eilen avattua pankkitilin, hurraa, ja tänää sain sim-kortin ostettua, hurraa sillekin. En tosin saanu sitä sim-korttia aktivoitua, mutta pitää kysyä apuja joltai. Eihän tässä mikkää kiire oo. Sain myös adapterin ostettua, ku siitä oli vähä ressiä, ku akku oli loppu kaikista vehkeistä. Eikä täällä oo gigantteja vieri vieressä. Ja sitten tää ruoka-asia. Yritin eilen ettiä hostellin ohjeitten mukaan supermarkettia. No en sitte millään löytäny ja kun illalla lähin viimiselle yritykselle nii löysin kyllä, mut seki oli jo kiinni. Ostin siis eiliset ruoat normi pikkukaupoista ja hinnat oli aivan jäätävät. Tulin siihen tulokseen, et jos meinaan täällä jotai syyä, nii ois pitäny säästää triplasti enemmän. Maitopurkki 5$, leipäpaketti 4,5$, jogurtti 2,5$. Kaljan hintaa en ees oo uskaltanu kattoo. Päätinki olla selvistä päin sen ajan mitä täällä vietän. Kunnes tänä aamuna löysin sen kaupan mitä olin ettiny. Oi onnen päivää, sieltä sai oikeeta ruokaa ja hinnat oli vaan vähä kalliimmat ku suomessa. Eilen siis söin ruoaksi purkkipapuja ja makaroonia. Tänään uuden kaupan löytymisen kunniaks tein itelleni hampurilaisen ja päätin, että mulla ehkä on rahaa juua joskus jokunen bissekin. Mutta ei sitä kyllä tavaksi voi ottaa. Hostelleissa on onneks halpoja iltoja ja häppäreitä nii pitää satsata niihin.

 

Kävin tänää vähän kauempana kotoo (eli hostellista) ku eilen ja olipas tuolla hienoo. Lauantaipäivä kun on nii oli ihmisiäki liikkeellä. Ja koska täällä ei olis..? Aurinkoki alko sopivasti paistaan ja mieli kohos onnistuneitten asioitten hoidon jälkeen nii alko tosiaan tuntua, että kyllä mää täällä pärjään. Täällä alko tänää melbourne music week, saa nähä mitä se tuo tullessaan.

 

Tää jetlag ihan yllätti mut. Olin nii varma ettei mulle semmosta tuu ja pystyn hyvin kääntään rytmiä, oonhan siihe tottunu vuorotyöläisenä. No joo, paskapuhetta. Molempina öinä oon heränny minuutilleen samaan aikaan, 03.30. ja siitä sitte valvonu seittemään asti. Sit nukahtanu uudelleen ja nukkunu aamupalan ohi. Se onki jännää ku viime yönä oli akku loppu puhelimestaki ni ei voinu ees musaa kuunnella ja huoneessahan on nii pimeetä, ettei nää lukee. Siinä on sitte tullu mietittyä kaiken maailman asioita. No, pitää toivoo, jos tänä yönä sais jo nukuttua. Ja mun unet, oi voi! Luulis, että ekana yönä australiassa kaiken jännityksen päätteeks ois nähny muuta unta ku työkavereista. Ja muutenki unet on ollu ihan hämäriä. Mixed dorm siis sisältää 7 miestä ja mut. Joku nukkuu koko ajan ja siks ei voi laittaa valoja, joten päivisinki pitää pelata puhelimen valolla. Ajoittain ärsyttävää, vaan onneks täällä on hyvät yleiset tilat. Tänään kävin katollaki, jossa on pöytiä, joku reenipaikka ja grilliki siä oli. Taijan alkaa käymään siellä lukemassa. Tän hostellin isous tekee sen, että täällä kaikki on omissa porukoissaan ja tuntuu vähä hankalalta tutustua ihmisiin. Varsinki ku on selvin päin eikä polta. Miks noi kaks sosiaalisinta tapaa on nii epäterveellisiä ja kalliita?!? No lauantain kunniaks aion mennä tsekkaamaan hostellin baarin, siä on häppärit viä tunnin ajan.

 

En oo ny hirveestä sählänny, paitsi että ne rullaportaat tuottaa mulle nii suuria vaikeuksia, etten taija auton rattiin ihan heti lähtee.