Hurraa! Täällä ollaan, Melbournen ytimessä. vajaat 30 tuntia ku lentää, niin ois mukava löytää pian hostellille. Mutta eihän sen kuulukaan olla liian helppoon. No ekana kuitenkin ilmoitan kaikille, ettei enää kannata kattoo australian rajalla ohjelmaan, koska en päässy siihen. Pääsin kyllä huumekoiran haistelemaksi ja ehkä miljöön kertaa esitin sen lappusen, johon olin merkannut kyllä kohtaan lääkkeet, huumeet ja aseet. No mulla oli purkki buranaa mukana. Tästä hyvästä aina ku linja jakaantu niin mää jouduin kohti koiraa. Mutta jotkut joutuu ihan purkaan koko kassinsa, joten ehken ollutkaan niin epäilyttävä. Tapasin viimeisellä 14 tunnin lennolla Luken, joka asuu melbournessa. Anto numeronsa jos tulee hätä. Luke oli muuttanut ausseihin 4 vuotta sitte kyprokselta. Mukava mies. Keskusteltiin lamasta. No koneet oli hienoimmat missä oon koskaa ollu. Viihdekeskuksesta kattelin leffoja ja kuuntelin musaa, ruoka oli hyvää ja sitä jaettiin jatkuvasti ja kerrankin sai ite valita mitä syö. Kentältä hyppäsin bussiin, jonka luulin vievän Melbourne centraliin. Ja ku hyppäsin bussista luulin olevani siinä. Menin kadulle ja ihmettelin katujen nimiä. Oli outoja. Kun rinkan kans pyörii huuli pyöreänä kartta kourassa niin kyllä saa apua ite kysymättäki. Mukava (ja kuuma) nainen tuli neuvomaan löysi kartalta toisen aseman jossa me lopulta oltiin. Se ohjeisti mut sopraano ja minä fiksuna menin pysäkille. Ku suora tuli niin tajusin, et mää oon tietysti väärällä puolella tietä. Kerrankin tajusin tän ajoissa enkä hypännyt sisään. Sitte sillä jonkin matkaa ja svähä kävelyä ja toiseen sporaan, johon en lopulta uskaltanu mennä ku yks mies näytti tarkastajalta. Se nainen tosin sano ettei niissä tarkastajia oo, mut yli 200 dollarin sakko muutaman korttelin kävelystä ei houkutellut. Lopulta kävelin hostellille. Mutta näinpä kaupunkia samalla vaikutti huikeelta! Katusoittajia joka kulmassa, vaan taso vähä eri ku rotuaarilla. Paljon jengiä liikkeellä ja kivan näköisiä syöttölöitä ja juottoloita. lopulta kun pääsin tänne hostellille niin tippu leuka lattiaan. oon ollu hostelleissa ympäriinsä, mut mikään ei oo ollu ees kolmannesta siitä, mitä tää on. Siis kooltaan ja ihmismäärältään. Keittiö on ku joku laitoskeittiö, yli 10 jenkkijääkaappia. Muutenki common room on ison baarin kokonen ja ruokailutila yhtä iso. Hämmästyttävää. Tosin en oo viä selvittänyt onko tää isous hyvä juttu. Kuvia on kovasti toivottu, vaan oon ollu perillä n tunnin, josta valtaosan käytin suihkussa, joka sekin tuntu todella juhlalliselta tollasen lennon jälkeen. Eli kuvia tulee, vaa ihan heti ei pysty. ja nii, oon kantanu munalukkoo reissuista mukana vuosia enkä sitä koskaa oo tarvinnu ja ny ku päätin, et tänne en sitä ota, nii johan täällä on kaapit, joihin sellasen tarvii. No huomenna uudella innolla sellasta hankkimaan. Ja tarvis varmaan ostaa myös juttuja, joita en viittinyt suomesta raahata, kuten rasvaa (kerta suihkussa ilman rasvaa ja heti kiristää iho) ja hoitoainetta tähän liehulettiin. Pääasia että oon selvinnyt perille, ja niille, jotka veikkaus mun ekaks sairaalahoitoa vaativaks ongelmaksi trombin niin ikävä tuottaa pettymys. Ja ennen kaikkea, en muute ottanu yhtään kaljaa koko lentojen aikana!! Niin ja sekin pitäämainita, että heti kentällä huomasin, että rullaportaatkin menee väärin päin, ku automaattisesti olin menossa oikeen puoleisella ylös ja olin kompastua ku se helvetisti tulikin alas. Kummallista. Että näin. Hyvää yötä, Melbourne vaikenee.