Hei vaan kansalaiset.

En oo taas hetkeen paassy kirjottaan, mutta talla kertaa mulla on pateva syy. Suunnittelin kirjottavani talla kertaa asioista, jotka mua on kovasti kummastuttanu taalla ja mihin oon jo tottunu, mutta tuli vahan kaikenlaista muuta eteen, joten unohin ne asiat. Se pitaa ny ainaki mainita, etta musta tuntuu nykyaan hullulta, etta suomessa oikeesti ajetaan liikenneympyrassa vastapaivaan. Ajatus tuntu niin absurdilta, etta piti oikein googlesta tarkistaa voiko se olla totta. Nakojaan se on. Nain nopeesti aivot tottuu uuteen ja unohtaa vanhan.
No Sydneyssa tuli kaytya. Menin ekana hostelliin, joka vaikutti aluksi ihan kivalta. No sitte mulle selvis, et siella on paljon long term asukkaita jotka luulee omistavansa koko paikan. Tai ainaki mun huoneessa oli tallai. Menin tsekkaan lauantai-illan fireworksit ja pyorin kylilla hetken, menin takas hostellille, jossa juotiin ja piettiin hauskaa ja mentii baariin. Aamulla olin intopiukassa lahossa tutkailemaan kylia. Menin manly-beachin ekana katsastaa ja tietysti alko satamaan. Ja sitte alko sattuun mahaan ja kylkeen. Ajattelin et kai sita syyakin pitaa ja hain hedelmia, joten mahakipu lakkas, vaa kylkikipu jai. No tuskasen yritin silti tutkailla kaupunkia. Lopulta menin hostellille ja ajattelin, et huomenna kipu on pois ja paasen tositoimiin. Vitut, yolla kipu vaan paheni ja paheni. Paatin kuitenki, etta ku sinne saakka oon menny nii pakko se nyt vaan on lahtee liikkeelle. Ja lahinkin, mutta en oikein pystyny kaveleen, nii piti sitte istuskella busseissa ja jokaikisella puistonpenkilla. Lopulta luovutin monen tunnin taistelun jalkeen ja menin takas hostellille. Kipu sen kun paheni. Taistelin viimeseen asti etten lahe ettimaan mitaan laakaria, enka ees tienny mista sellasen loytasin ja miten toimisin. Lisaks mun vakuutuspaperit oli luonnollisesti melbournessa, koska ei kayny miellesakaan, etta niita tarvisin reissullani. Lisaks mua pelotti, ku en tienny minne menna, en tuntenu oikein ketaan, julkinen liikenne oli sekavaa ja muutenki ny menna johonki laakariin vieraassa maassa. No lopulta ei ollu enaa vaihtoehtoja, ku kipu oli nii kova etta meinas paa rajahtaa. Otin siis ja kysyin respasta onko taalla jossai joku laakari jossai. ei tienny. Seuraava vaihtoehto oli siis menna kadulle ja kysella ihmisilta. Monta vastausta sain, kaikki johti eri paikkaan. Mukavahan se oli ettiskella kivuissa. Lopulta keksin menna apteekkiin ja sielta sain osotteen yksityiselle laakariasemalle, joka oli viela auki siihen aikaan (7pm.). No sinne sitte astelin ja nain ehka 20 ihmista. Tiesin, etta ny jonotetaan pitkaan. Joku kavi tiskilla kysymassa jonon pituutta ja 3-4 tuntia oli vastaus. No kerrankin oli hyotya kivuista joten paasin jonon ohi nakeen hoitsua ja melki heti tuli myos laakari. Kusinayte piti antaa ja sit ootella laakarin luo paasya uuelleen. Vartin ehka ootin, menin sen huoneeseen ja se sano et nyt tarttis menna oikeeseen sairaalaan. No minahan sitte menin ja siellakin paasin saman tien hoitoon, morkkua lykattiin heti ja laakariki tuli aika pian. Sanovat etta seuraillaan yon yli ja aamulla sitte tehaan ultra. Kivuton yo mukavassa huoneessa yksin. aamulla ua joka ei nayttany mitaa. Antibiootit kouraan ja kotiin. Kipu olikin jo haihtunu. Pari tuntia myohemin se tuliki takas. No otin laakkeita ja se helpotti. Viiminen ilta sydneyssa, joten paatin menna leffaan kattoon hobbitin. Puolivalissa leffaa alko paleleen ja luulin et se on vaa ilmastointi. Siita hostellille ja aamupaivasta kentalle ja takas melbourneen. Yolla oli valilla hiki ja valilla olin jaassa. Saadin tuuletinta tuntemusten mukaan ja luulin et mun olo johtu huoneen lampotilan muutoksista ku tuuletin oli valilla paalla ja pois. No sitte lennolla tuli taas kylma ja nyt olin jo varma, etta kuume se on joka nousee. Paasin melbourneen ja ostin kuumemittarin. 38,5 naytti. Toinen tai kolmas kerta aikuisialla ku mulla on kuumetta. No heitin kamat kotiin ja menin kavereille hengaileen. Ajattelin, et kylla se siita alas tulee. No vointi sen kun huononi ja mittari naytti 39,5 joten paatin lahtee sairaalaan. Kaveri tuli tueks. Huomattavasti mukavampi menna sairaalaan kotiseudulla kun on kavereita ja ihmisia jotka tietaa mihin kannattaa menna. Soitettiin myos kaverin plastiikkakirurgiaitille, joka anto neuvoja.Ensiapu toimi taas melko nopeeta, oli petissa ehka puolen tunnin jalkeen. Nesteytysta alkuun, sitte munuaisten CT-kuvaus. Kipu hoidettiin morkulla. Pyelonefriitti oli diagnoosi ja hoito iv-antibiootit. Muutama laaki ja sit paasen kotiin. Aamulla paasin osastolle, jossa oli maara olla iltaan saakka. No labrat oli huonontunu joten piti jaaha toiseks yoks. Ja sit vointi ei lahteny parantumaan, kuumetta piti ties montako paivaa, joten lopulta olin osastolla 4 yota. Sitten koitti suuri paiva kun vaihettiin antibiootit meneen suun kautta ja paasin muuttamaan toiseen paikkaan. Se oli vahan ku palvelutalo, 15 yksityishuonetta, joissa omat vessat ja suihkut, telkkari, lohotuoli, jaakaappi ja muut mukavuudet. Sieela yks yo ja eilen paasin vihdoin vapauteen. Kavin kotona muutaman tunnin ja menin kavereille yoks hoitoon. Nyt alkaa olla aika normaali olo.

Etta yhteensa 7 yota tuli sairaalassa vietetty. Tylsaa oli ajoittain, mutta onneks yks kaveri kavi joka paiva ja toinenki tuli heti kaymaan ku paas takas australian maaperalle euroopan kiertueelta. wifia ei ollu. Telkkari oli joka petille erikseen, mutta ois pitany maksaa $16 per paiva. Hoito suomalaisille on ilmasta taalla. ja onhan mulla se vakuutuskin. Hoitajat oli kivoja yhta lukuunottamatta. Ruoan sai valita menusta ja ite sai myos paattaa annoskoon, jalkiruoan ja kaiken. Sairaalan alakerrassa oli pieni ostoskeskus, eli kaikkee tarvittavaa oli tarjolla. Ei sia tosin vaatekauppoja ollu, mut kaikkee muuta. Maisema mun huoneesta oli kiva, huonekaverina aussi nainen, +60v, alko, keltanen kokonaisuudessaan. Juottivat sille lactulosia jatkuvasti maksan takia ja mummohan pasko sitten sankyyn jatkuvasti. Tastakin huolimatta tajusin kui paljon kaipaan mun toita ja paatin, etta alotan rekisteroitymisprosessin kunhan paasen balilta. Koitanh saaha hommattua sponssiviisumin. Nain tuolla, etta aika samanlaista se hoitsun homma on taalla ku suomessakin. Olin yllattyny et hoito on taalla noin hyvalla tasolla ja kehittynytta.
Ja mika oli parasta reissulla niin mun laakari. Oon ihan rakastunu siihen. Joka paivan kohokohta oli kun se tuli kaymaan. Sen takia ihan harmitti lahtee pois. Mut onneks mulla on via jalkitarkastus jossa naan sen. Se kuulu just tahan mun laakaripakkomiellekategoriaan. Vahan nihkee ja vakava aluks, vaan ku vahan heittaa lappaa nii toinenkin rentoutuu eika oo enaa nii virallinen. Sit ku saa sen hymyileen nii olo on ku voittajalla. Nyt mun asema vaan oli potilaana, joka ei oo mairittelevin. Viikonloppu oli hyva ku se oli yksin nii juteltiin enemman,  mut sit ku oli joitan muitaki laakareita nii piti koittaa pysya asialinjalla. Ei noi piirit taallakaan nii suuret oo etteiko siihen saata via joskus tormata.

Oon loytany Tracy Chapmanin, jota oon kuunnellu koko sairaalavisiitin ajan. Uskomaton artisti. Mun kampassa ei oo pesukonetta ja kavereittenkin kampasta just vietiin pois, vaateongelma on. Mulla on ihan jaatava mullet, eli takatukka, macGyver. Tanaan aion leikkuuttaa sen. Oon menossa kattoon pyoraa tanaan, sellanen pitas ostaa. Reilu kaks kiloo on tullu painoo lisaa. Balille lahtoon enaa pari viikkoo, ennen sita via pitaa viia kusinayte sairaalaan ja pari paivaa sen jalkeen mulla on se jalkitarkastus. Juominen on loppu. Lauantaina on Australia day, joka on vissii yhta iso juttu ku uus vuos, joten sillon ois kahet bileet tarjolla, en via tiia kumpiin meen. Molemmat bileet on aussi-bileet. En oo hengaillu hetkeen enaa backpackereitten kans, nyt mulla on paikallisia kavereita tai ulkomaalaisia jotka asuu taalla. Vahan pukkaa ressia asioista, ku en oo mitaa oikei tehny, vaikka ei nyt hirveesti ees oo mitaa mita voisin tehakaan. Mitas muuta via... En paase great ocean roadille enka adelaideen, koska mulla on se kusinaytteenatno ja jalkitarkastus just niina paivina ku piti menna. mut ehka joskus toiste. Tassa tarkeimmat talla eraa.

Ja suski, me katottiin eilen mary poppins.. :D