eli aikaa on ny vierahtany ku perhtista takasin tulin. paluu kotiin ei ollu mikaan mahtavin. ensinnakin, piti loytaa kamppa ja toita. no kaveri lupas majottaa mut pariks yoks nii on aikaa ettia kamppaa. heti ku maahan saavuin nii menin kirjastoon kampanhakuhommiin. olo oli heikko ja ihmettelin, et mika on ku kankkunenkaan ei pitais olla. paiva meni ettiessa, iltanjuostessa kattomassa kamppia. ei hyvia. eka yo kaverilla ja seuraavana paivana sama homma. vointi entista heikompi ja kampat via hirveempia. yks kiva kamppa oli vaan se sitte oli menny ku soitin etta otan sen. paniikki alko tulla ku yks yo oli enaa aikaa loytaa koti. samalla ravasin myos tyohaastatteluissa. mulla oli trial yhen jannun henkilokohtaseks avustajaks ja vuorot alko 4.30 joten kampan piti olla pyorailyetaisyydella sielta, joka teki haun entista hankalammaks. no toisen kaverilla vietetyn yon jalkeen vointi oli jo nii huono, etta ei ollu energiaa menna ettiin kamppaa enaa, yhta piti menna aamusta kattoon ja paatin, etta sen otan, oli mika oli, koska jossaki oli nukuttava ja tauti paino paalle. no aamusta sitte menin kamppaa kattoon, iso musta kenialainen siella mua ootteli. no koska vaihtoehtoja ei ollu, nii kysyin silta koska voin muuttaa. se sano etta vaikka heti ja minahan totesin, etta seleva, meen tasta heti huoneeseeni jatkamaan unia. sinne siis jain silta istumalta. illalla hain rinkan kaverilta ja totesin, etta kylla on kylma taas, syksy on tullu. siihen kaverin kamppis ihmeissaan et onko taa ilma sulle muka kylma. no on, todellaki. tiesin toki, etta kuumetta oli ollu vaan sillonhan se sit nousi oikei kunnolla. raahasin rinkkani kotiin, vaa olo kavi nii tuskaseks, etta sairaalaanhan sitantaas joutu lahtemaan ja siella sitte yon vietin nesteytyksessa. hirveen maaran nesteyttivatkin. oireet oli siis taukoamaton hedari, selka- ja niskasarky, jaatava hikoilu kuumeen laskiessa (aivan eri luokkaa ku normaalisti), valilla oksetti ja ripaskaa riitti. no malaria eika denguekuume se ei ollu, joku balilta saatu virusinfektio siis. anamneesissa vasta sairastettu pyelo ja balin reissu, nii pakko oli tutkituttaa.

no sitte muutaman paivan levattya piti toihin menna. se oliki oikein hamara juttu. kaski tulla 5.30 kohteeseen ja ku menin nii avustaja ei ees tienny et oon menossa ja jannu nukku puol kymppiin saakka. oli vasta yolla tullu adelaidesta eika sitte viittiny ilmottaa et seuraava paiva ois parempi. seuraavana paivana paastiin hommiin, mut se ei antanu mun teha mitaa eika puhunu mulle mitaan. illalla tuli viesti ettei taa oikei varmaan toimi. "ai ei, no shit!" teki mieli vastata. etta se siita tyosta. lupas tosin maksaa mulle, $300 ois pitany tilille tulla vaa ei oo nakyny.

no elo kenialaisen kanssa oli oikein mukavaa. rento ja kunnollinen tyyppi, sairaalassa lahihoitajan tapasena toissa. ku olin kipee se toi ylimaarasen telkkarin mun huoneeseen, asensi sen ja kanto mulle teeta. sen kanssa illat meni jutellessa. paivat vietin kirjastossa valmistautuessa ieltsiin. synttaritki oli ja ku sanoin, ettei oo mitaa tekemista sillo nii se vei mut syomaan. ite kamppahan on aivan jaatava, kutta kamppis on huippu. paitsi ku se laulaa. silla on mikki ja jokku helvetin bongorummut sia ja se laulaa swahiliksi. hauskaa kuunneltavaa tosin. kovasti ollaan vertailtu kotimaittemme eroja. se on siis asunu taalla 14 vuotta.

jokanen joka mut tuntee tietaa, kui addiktoitunu oon dvd-bokseihin. no vihdoin mulla on huoneessa telkkari joten pakkohan se oli dvd-soitinki ostaa. ja pari boksia. ja olohuoneessa meilla on molemmat soitin ja tv kans. kamppiksen kanssa katellaan uutisia ja idolia ja ihmetellaan maailman menoa. valilla se tuo af4ikkalaisia kavereita meille ja ku ne nakee mut nii ne on niin noyria, lakki kourassa suunnilleen kavelee. yritin sanoo niille et olkaa ihan normisti vaan, alkaa musta valittako, vaa ei ne usko.

no tassa vaiheessa tuli sitte hetkellinen alavireisyys. sosiaaliset piirit puuttuu ja mitaa tekemista ei oo. ku ei oo koulussa, toissa eika oo harrastuksia nii ei loydy oikei kavereitakaan. viihteelle ei viiti lahtee ku yritin laihuttaaki ja rahaa ei ois ylimaarasta ja vahat kaverit on toissa tai jossai koko ajan. lisaks kahen viikon 30-40 asteen hellejakso imi kaikki mehut. ilmastointiahan meilla ei oo, ja mun huone oli ku sauna ja siks oisin ei juurikaan pystyny nukkuun. tiilitalo ku lampiaa ni se ei heti sita lampoo paasta pois.sitte via ressas koko rekisteroitymisprosessi niin kovin, etta mieli teki tehda joku suunnan muutos. no ajattelin kuitenki, et taa on ohimeneva vaihe ja kun saan tan lusittua nii paasen toihin. silla ajatuksella mennaan edelleen.

valoakin oli tunnelin paassa ku isa tuli tanne just ennen formuloita. ihan huikeeta oli naha suomalainen ennenstaan tuttu ihminen ja via oma isa. kelit muuttu silla sekunnilla kurjiks ku se tanne tuli. formulat se kavi kattoon, mut maa en viittiny sateella lahtee. ja olin vahan kankkustaki, ku kavin tutustumassa ekaa kertaa homobaariin. kaveri laitto viestin, et sen tyokaveri ettii kamppista ja muutenki voi ulkoiluttaa mua. no sen ja sen kavereitten kans sit menin ulos ja hauskaa oli. takas asiaan, isan kanssa pyorittiin melbournessa pari paivaa, lennettiin tasmaaniaan, hobartiin ja siella oltiin muutama paiva ja oli mukavaa. tassie oli nakemisen arvonen paikka vaa enemman pitas olla aikaa siella olla, pitas vuokrata auto ja kierrella pitkin saarta. sitte kaytiin great ocean roadilla yks paiva, joka sekin oli huippu, mutta liian lyhyt reissu. lisaks se oli jarjestetty matka ja kaikkihan tietaa mita mielta maa semmosista oon, mutta ei ollu vaihtoehtoja ku aika alko loppuun. 12 apostolia, koalia ja jaatavia nakymia tuli ihmeteltya. eilen sitte isa lahti takas suomeen ja mulla alko normaalielama.

pyora on rikki ja painoa on tullu taas nii paljon, etten vaatteisiin mahu. kolme viikkoo olin tipattomalla ja vahemmalla ruoalla vaa reilussa viikossa tuhosin kaiken mita eka kovalla tyolla sain aikaseks. no nyt taas niskasta kiinni. lisaks mun pitaa taas ettia kamppaa, koska meijan vuokraisanta alkaa remppaan meijan kamppaa ja pois pitaa olla ennen ens kuun loppua. jos vihdoin loytais paikan jossa vois asua pitempaan. ressi rekisteroitymisesta painaa edelleen, en tiia miks oon nii epailevainen sen suhteen. en vissii oo eka suomalainen sh taalla ja muutkin on saanu sen hoijettua nii miksen maa sais. silti ahistaa. mutta on se varmasti sen arvosta. ja jos ei onnistu nii onhan mulla plan b ja c. joko meen englantiin tai sit suomeen keraan rahaa vuodeks ja sit englantiin. ei elama siihen kaadu, mutta kovasti ny yritan saaha prosessin kayntiin.

tammosta taalla tanaan. nii ja ellen on saapunu maahan. ne kuvas yhen shown sydneyssa ja koko maa on sekasin. tanaa se tuli melbourneen ja huomenna kuvataan taalla jakso. aion kylla menna huudeille miljoonan muun kanssa ku ihan julkiselle paikalle rakentaa puitteet. jengi oli siis viettany vissii yonsa kentalla ku ties et tanaa se lentaa tanne. maa en ihan nii hullu oo. mut ei tassa muuta raportoitavaa just ny.