Näin viiskuukautispäivän (joka tulee tayteen ylihuomenna) kunniaks ajattelin vähä koota ajatuksia tähänastisesta visiitistä.

Eli: oon asunu kahessa eri hostellissa täällä melbournessa, yhteensä 4 kertaa. Eri kämppiä on ollu yhteensä 4, maximissaan yhessä oon viettäny reilun kuukauden. Muutto on eessä taas parin viikon päästä mut kämppis pysyy samana. Tää kämppä joutuu remppaan joten joudutaan siirtyyn johki muualle.
Sitte, oon käyny sydneyssä, perthissä, tasmaniassa ja balilla. Itestä tuntuu et oon ollu jumissa melbournessa koko ajan vaa onhan tuota tullu reissattuaki. Balin reissu oli mitä mahtavin, pääsin tutustuun huikeisiin tyyppeihin ja näkemään paikkoja, joita en tienny olevan olemassakaan. Monet bungalovit tuli koluttua ja asuttua hengeltään parhaassa hostellissa ikinä. Perth oli kiva paikka mut vähän turhan pieni mun vinkkelistä. Sydney puolestaan liian iso, paska reissu ku hostelli oli huono ja huonolla alueella ja sit sairastuin siellä. Paskan maku jäi suuhun. Ehkä pitää mennä uudelleen ja antaa k.o. kaupungille uus mahollisuus.
Sairaalaan oon päätyny kahesti ja tää määrä saattaa olla yllätys monelle. Vanhassa työpaikassa löivät vetojaki kui pian sairaalaan päädyn ja yllättävän kauan siihe meni eikä toistaseks ykskään luu oo murtunu. Eli 8 yötä kahessa eri sairaalassa kolmella eri kertaa.
No sitte, rahat on menny. Töitä en oo juurikaan hakenu, mitä ny sillon tällön jonku ilmotuksen gumtreehen laittanu. Parissa paikassa oon jonku vuoron tehny, haastatteluja on ollu, vaa pääsääntösesti tarjoukset on ollu nii onnettomia, etten oo vaivautunu. Ja rahasta viä sen verran, et ekana kuuna meni vissii puolet sitä mitä nykyää menee. Vaan tulihan sitä otettuaki ja alkuun ku ei tiiä missä on halpaa ja missä kallista ja aikansa ottaa ennen ku oppii vähä maan tavoille.
Koti-ikävästä ei ollu tietookaan muutamaan kuukauteen ku oli kavereita ja meininkiä vähä liikaakin. Sit ku päätin kokeilla josko tänne pystys jäämään pidemmäks aikaa nii alotin normaalimman elämän ja tylsyyshän sitä iski. Jääminen tänne vaatii myös työtä ja siks oon nyt päntänny ieltsiä varten. Ressi on iskeny päälle ja se vie voimavaroja normielämästä. Kovasti haluaisin alottaa pelaan höntsyfudista vaa jotenki en oo saanu aikaseks liittyä joukkueeseen. Aina löytyy tekosyitä olla tekemättä asioita, esim. pitää ostaa nappikset ja ne on sitte riesana, jos muutan johki, ku rinkka on jo täynnä. Salilla haluaisin alkaa käymään, mut pitäis sitoutua pidemmäks aikaa, ja ku kohta pitää muuttaa... Tämähän tietää sitä, että kilojaki on tullu. Ei nyt hirveesti ja parhaillaan on teholaihutus menossa. Mieli tekis lähtee vaik kuukaudeks pariks pohjosen lämpöön, vaan päätin et eka pitää vähä saaha kiloja pois, en halua olla mikää hylje brisbanen rannoilla.
Koti-ikäväkin iski oikein kovaa heti kerralla. Kun on kotona yksin päivät ja aikaa on liikaakin vaa ajatella, ni tulee mieleen, kui helppoo ois vaa lentää takas helppoon ja normaaliin elämään. Mutta onneks järkikin päässä sanoo, et koita ny vaa kestää tää aika, koska tää on vaa väliaikasta. Täällähän siis vois muuttaa hostelliin, riemuita ja remuta, tehä jokunen vuoro ravintolassa ja juoda rahat samana iltana ja kuukauden päästä vaihtaa kaupunkia, tutustua uusiin ihmisiin ja jatkaa samaa rataa. Mää oon kuitenki päättäny elää normielämää täällä ja kokeilla josko onnistuis saaha viisumi pidemmäks aikaa. Sen takia mun pitää koittaa elää vähän eri tavalla ku backpackerit. Voi olla, et en saa viisumia tai rekisteröitymisprosessia tehtyä kun ne on tiukentanu säädöksiä ja suomen tutkinto ei välttis kelpaa täällä, mut sitte tuun talas kotiin. Saattaa kaduttaa, ettei tullu tehtyä sitä ja tätä, kun kerta siellä olin, mut koko reissua en tuu katumaan, nii paljon hyviä kokemuksia oon saanu ja kielitaito on karttunu ja oonhan kokenu mitä on eläminen kaukana kaikista rakkaista. Oon myös saanu selkoo unelmillenikin ja tiiän mihin tähtään, jos takas suomeen tuun. Elämä varmasti helpottuu, ku menee töihin ja saa vähä jotai pysyvyyttä elämään. Aion edelleen alkaa pelaan fudista ja joukkuekin on jo tiedossa. Tiiän ny et kavereitten löytäminen on täysin omasta itestä kiinni. Niiku töiden saantiki. Kukaan ei tuu sulle kotiin ehottaan töitä tai muuta. Vähä pitää ite olla aktiivinen. Ja määhän en oo ollu. Mutta kaikki tulee viä muuttumaan. Suomen kesän aikana viisumiasiat selviää, ja tietää miten elää jatkossa, eli jääkö tänne vai tuleeko takas kotiin.
Asia, mitä kaipaa suomesta, on juurikin se et tietää mitä tuleman pitää, koska mennä töihin, missä asuu ja mitä on suunnitteilla. Täällä kaikki on arvotusta, ja se vie aika paljon energiaa. Tekis mieli ostaa kunnon pyörä, ku polen täällä koko ajan, vaa jos en jääkään tänne ni se on turhaa. Samoin kunnon proper telkkari. Aion reissata myöhemmin, ku mulla on oma auto ja hyvät kaverit, vaa mitä jos sitä vaihetta ei tuukaan...
Ja pakko kertoo ruoasta vähän. Hyväähän se on. Rahkan puuttuminen on syy mun lihomiseen. En oo koskaan ollu mikää fani keksien tai leivosten suhteen mut täällä aloin syömään sellasia keksejä joita subwaysta saa. No viimisen kerran söin sellasen ku tuli se pyelonefriitti. Ny jo k.o. keksin näkeminenki saa aikaseks kivun munuaisiin. Oon oppinu syömään sipulia ja valkosipulia, hedelmiä syön jatkuvasti. Btw, paino on noussu liikkumisen puutteen johdosta, ei syömisestä, juomisesta ennemminki. En ehkä koskaa oo syöny näin oikeeoppisesti. Vaan jos syö ja juo yhtenään ni ei se painoo pudota. Zucchini eli kesäkurpitsa on mun uus suokkari. Ja toreilta saa nii hyviä hedelmiä ettei niitä voi olla syömättä vaikka kui niissä ois hedelmäsokeria. Ja teetä oon oppinu juomaan ja kahvi on jääny. Vihreetä teetä pakko saaha heti aamusta. Hullua, kaikki on ylösalasin. Oonhan down underissa.
Anyway, huomasin, et joka paikka missä oon asunu on jättäny mulle hyviä muistoja, ja kun kuuntelen musaa mun iphonesta, nii tiettyjä biisejä leimaa tietty ajanjakso täällä. Sillon huomaa mitä kaikkee oon kokenu nyt jo ja oon ollu täällä vajaat puolet minimiajasta. Koti-ikävä saa nyt luvan väistyä ja antaa sijaa elämälle täällä. Jokanen ketä mut tietää kuo haikailen johki menneeseen joka syksy. Nyt täällä on syksy ja haikailen suomeen. Onneks tää menee varmasti pian ohi ja jaksan taas nauttia kaikesta mitä täällä on. Ja nautinki päivittäin nykyäänki. Kotona tuntuu et oispa kiva olla suomessa, teholla tai oulussa tai sählyreeneissä. Sit ku meen keskustaan tai johki ihmisten ilmoille tajuan miks tänne tulin ja miks haluan jäädä. Eli ei muuta ku perse pois penkistä ja liikkeelle. Ei tarvi mennä ku takapihalle ja nähä naapuritalon palmut tai kävellä 200 metriä ja nähä sellanen auringonlasku mitä en koskaan suomessa nähny huomatakseni miks täällä oon. Toisin sanoa, vittuako valitan!! Harvalla on mahollisuus tällaseen kokemukseen ja mää käytän aikani keksiäkseni asioita mitkä ei oo hyvin. Tuntuu, ettei tää reissaaminen oo opettanu mulle mitään, jos oon näin pinnallinen. Eli nyt on aika ryhdistäytymisen. Aamen!