Jumalan terve!!

Ja reilu kuukausi on taas vierähtäny, mutta ny on oikee syy tähän. On nimittäin ollu kiirettä. Eli töissä tunnit lisäänty, sitten olin kaks viikko paskataudissa ja sitten tunnit on edelleen lisääntyny ja reeneissä ja salillakin pitäs ehtiä käymään.

Alotetaan siis alusta. Liityin salille. Samaan aikaan pomo ilmotti että irtisanoo sen toisen kitchenhandin ja antaa mulle sen tunnit. Hurraa. Tämä sitten tiesi sitä että on hieman ongelmallista sovittaa kaikki meneillään olevat jutut ku täälläkin, yllättävää kyllä, vuorokaudessa on myös vaan 24 tuntia. No onnistuin hetken sovittamaan kaiken yjteen, tein töitä vajaat 40h viikkoon, kävin futis reeneissä kerran, kaks täysmittasta peliä sunnuntaisin ja salilla kolme-neljä kertaa viikossa. Lisäksi söin noin 1000 kaloria päivässä. No tätähän ei sitte kroppa kestäny, vaa mulle tuli gastro. Nousi kuume, joka paikka kipee ja paska rupes lentään. Kuume laski parissa päivässä vaa kaikki ruoka tuli läpi kahen viikon ajan. No en siinä sitte viittiny kamalasti reenata, tai totuus kai on etten uskaltnu mennä mihkään, missä ei ollu vessaa 30 sekunnin päässä. Ja mikä teki tästä taudista vielä mielenkiintosempaa, nii kuten jo aiemmin sanoin, jaan kämpän neljän muun kanssa ja meillä on vaan yks vessa. Lisäks yks kämppiksistä viihtyy suihkussa aina tunnin kerrallaan. Ja toinen ongelma oli hissin odottelu. Tässä ku on 23 kerrosta ja kaks hissiä nii usein sitä saa hetken ootella että hissiin pääsee. Oli monesti jännitys huipussaan. Ei kuitenkaan alkanu kertaakaan lahkeesta valumaan. Urheesti kuitenki kävin töissä taudin kourissa. voimat vaa oli pois ku en sitte viittiny oikei syyä mitää. Loppuvaiheessa tajusin et nythän kannattas syyä kaikkia kiellettyjä herkkuja ku ei ne mihkään imeydy. Mutta tän tajusin liian myöhään. Mieli teki kuitenki ruokaa ja muutenki vointi oli loppuvaiheessa ihan ok. No tauti tuli selätettyä ilman droppeja ja lääkäriä

Futis menee omalla painollaan, pelipäivät saan aina vapaaks ja kerran viikossa pääsen reeneihin. Joukkueen sosiaalisiin tapahtumiin en tosin oo päässy mukaan töitten takia. Tai oisin voinu pyytää toki vapaaks vaa joukkue ilmottaa monesti vähä liian myöhään. Salilla koitan käyä joka päivä kun en tee pitkää töissä. On mukava huomata kui kehitystä tapahtuu ku melkei joka kerralla saa lisätä vähän painoja. Niinhän se aina menee ku ei oo hetkeen salilla käyny. Mutta motivoi kummasti. Nykyään kuitenki syön normaalisti. Tajusin, ettei kroppa kestä ihan mahottomia.

Töistä sitte. Alkuun olin siellä tosi hiljanen ja myhäilin vaa itekseni. Meillä on siellä 5 kokkia ja alkuun puhuin vaan sen mun pomon kans. No hiljalleen sitte vähä rentouduin siellä ja alan olla jo oma itteni. Pari kokkia on hauskoja ja sillon ku ne on töissä nii musiikki raikaa, kaikki laulaa ja tanssi ja hölmöilee. sitte on se mun pomo joka on tosi mukava, rennonletkee sekin. Yks kokki on bogen, eli sellanen juntti. Mutta sekin on hauska ihan vaa siks ettei se oo. sit tää viiminen on semmonen joka alotti samaan aikaan mun kans. Ihan ok tyyppi, mutta äänessä ihan liikaa. Ei oikein sulaudu joukkoon ja kukaan ei siitä oikein tykkää. Musta se on tosin ok. Kokkina ihan käsi ja keskittyy enemmän juttujensa kertomiseen ku työntekoon.

Meille ku kuuluu työsuhde-etuihin tää kaljan juonti töitten jälkeen ni yks perjantai jäätiin sitten kaljalle toisen hauskan kokin kans. No juotiin siinä sitte useempiki ja se kerto kaikkia juttuja muista ja sain vähän yleistä kuvaa mikä siellä on asetelma. Hauskaa oli. No se kun lähti puolen yön aikaan nii jäin tarjoilijatyttöjen kans vielä heittään läppää ja toinen niistä kaivo youtubesta sellasen videon ku butter crisis, jossa norjalainen homopoika lähettää viestin huonolla englannilla usaan kuinka kamalaa on ku ne nauraa pohjoismaiden voikriisille. En ees muistanu koko juttua mutta sehän oli joskus pari vuotta sitte. Joulu menee pilalle ku ei oo voita ja ei saa joulukakkuja. Likat jakso sitte mua siitä piikitellä. Ja jaksaa edelleen. Sinä perjantaina sato aivan jäätävästi joten toinen  tarjoilija lupas heittää mut kotiin jos teen sillä ateria töissä joku päivä. Lupauduin. Tosin kerroin sille etten osaa kokata. Kun se yks päivä tuli sitä kyseleen keittiöön totesin ettei meillä oo voita, ei onnistu.

No nyt muutamana viimepäivänä oon ylentyny taas ja oon päässy tekemään ruokia. Sunnuntaina meillä oli toinen kitchenhand tekemässä mun hommia ja mää tein kokkien hommia. Olin ihan liekeissä. Oli huikeeta vaa heittää likaset astiat jollekki tiskattavaks eikä tarvinnu ite tehä sitä. Tein oikein pääruokia ja salaatit kaikkiin ruokiin. Ja pääsin opettaan nuorempaa seuraajaani. Ja maanantaina tein myös ruokia ja sen lisäks tiskit. Oli public holiday ja voin kertoo että kiirettä piti. Saan siis koko ajan enemmän vastuuta. Lisäks pubin omistaja ja keittiön herrä eli mun pomot kovasti kehu mua viikonlopun jälkeen. Tunteja viikossa on kertyny ny hitusen alle 50 ja rahaakin on tullu ihan mukavasti, vaikka palkka onki surkee. Mut ei onneks tarvi maksaa veroja joka helpottaa kovasti. Ja faktahan on, että ei mulla oo aikaa käyttää sitä rahaa. Kerran viikossa käyn kaupassa, että on vähän jotaki evästä kotona, vaan ku en täällä paljoo oo ja töissä saan ruoat nii ei siihenkään sitte paljoo uppoo. Yks päivä menin shoppaileen, vaa en sitten jaksanu ees kokeilla mitää vaatteita ja mietin että turhaan kai mitää ostankaan, ku missä niitä vaatteitä sitte pitäsin.

Mun huonekaveri oli kolme viikkoo tokiossa, palas tänää. Toivoin et se ois jääny sinne. Se torkuttaa joka aamu, parhaillaan teki sitä kaks tuntia. Mulla ku on iltatyöläisen rytmit, eli uni tulee kahen aikaan nii on aika raskasta alkaa kuunteleen sitä kellon soittoo seittemältä ku se lopulta nouseen yheksän jälkeen. Siispä olin onnesta soikeena ku se oli pois. Se onneks lähtee takas ranskaan vajaan kuukauden päästä. Toivottavasti saan jonku kivan uuden huonekaverin. Muuten tässä asuminen on ihan ok, ku emmää täällä kotona paljoo aikaa vietä.

Viiheteellä en oo myöskään ehtiny käymään. Mulla on yleensä kaks vapaata per viikko, tiistait ja sunnuntait. Sunnuntaisin on futispelit ja tiistaisin reenit ja aamusali, joten lauantaina ja maanantaina ei voi ottaa. Sitte teen yleensä ke to ja pe 11-22 vuoron ja ma ja la oon töissä kolmesta eteenpäi. Vuorot vaihtelee tietenki viikottain ja aika paljon saan ite päättää koska oon töissä mutta ahneena yritän tietty olla mahd paljon. Ja viihdyn siellä tosi hyvin nii haluanki viettää paljon aikaa siellä. Kuittailin yks päivä sille junttikokille ku se "flirttailee" aina yhelle meijän uudelle tarjoilijatytölle (mää ja luke (yks kokeista) ollaan tultu siihen tulokseen että sen "flirttailu" on lähinnä pelottavaa ja tyttöparka saa huonon kuvan aussimiehistä) ja se totes että haha, you're funny, johon vastasin tietysti että I know, jollon se avautu että ne kaikki kokit luuli aluks että oon tosi ujo. Sanoin että vaatii aikansa enne ku näytän oman itteni ja pian toivotte että oisin taas se ujo ja hiljanen. Näinhän se on tainnu mennä joka työpaikassa.

Sosiaalinen elämä on lähes nollissa töiden ulkopuolella, ainoostaan entisen kämppiksen kans oon yhteyksissä ja sitä nään ajoittain. Mutta eipä ois muuhun tosiaan aikaakaan. Vähän harmittaa, että oon missannu joukkueen kemut, mutta on niitä tulossa onneks lisää. Täällä ne kemut ei tosin ihan semmosia ku suomessa joukkueitten saunaillat, täällä otetaan vähä rauhallisemmin ja monesti illat on vaan kokoontumista arkena pubiin muutamille. Mutta tosiaan näitä on vielä tulossa ja jatkossa aion osallistua enemmän.

Noin in general tunteet on aika sekavat täällä olon ja kotiin tulon suhteen. Lasken viikkoja että koska oon takas suomessa ja innolla ootan että tepa ja porukat tulee tänne, mut toisaalta tuntuu tosi ahistavalta ajatukselta lähtee täältä. Nyt ku on kiva työ ja harrastuksia ja elämä rullaa painollaan ja on tiettyä pysyvyyttä ni ei huvittais lähtee. Muutenki edelleen tykkään ihan hirveesti melbournesta ja on kiva asua suur-kaupungissa. Kielen kanssa ei pahemmin oo ongelmia enää. Tosin keittiösanasto oli aika uutta, mutta sekin on alkanu karttumaan. Ei hirveesti tienny mikä on vispilä tai raparperi englanniksi vaan onpahan tullu opittua. Toinen ongelma keittiössä oli että ku en tiiä nimiä suomeksikaan tai yleensäkään en tosiaan erota esim persilijaa tai korianderia nii on joutunu vähä opettelemaan. Mutta se tosin on ihan jees, vaan nyt tiiän varmaan enemmän keittiösanastoo englanniks ku suomeks. Ekana päivänä töissä kuorin salottisipuleita ja luulin että ne oli normi sipuleita. Sitte pomo sano et tee sama sipuleille, ja minä ihmettelein että mitä ne noi sitte oli. En oo kuullukaan salottisipuleista ennen ja äitiltä piti varmistaa että onko salottisipuli ees oikee sana. :D Muutenki välillä tuntuu vaikeelta tuottaa suomee ku koko ajan puhuu ja kuuntelee englantia. Joskus töissä kysyvät jostain että mikä tää on suomeks ja noin puolilla kertaa en saa sanaa mieleeni. Parsley oli mun mielestä suomeksi parsilja. Yks meijän kokeista on nepalista, tosin ollu täällä viis vuotta, mutta sen kielelle joskus saa kyllä nauraa oikein kunnolla. Mun virheille ne ei taija viittiä vielä nauraa. Oon myös alkanu ymmärtään paremmin australiaa. Lisäks sitä auttaa se, että kuuntelen radiota koko ajan. Alkaa jo iteltäki vahingossa ajoittain lipsahtaan how ya goin' perinteisen "how's it going" tai "how are u" sijaan, joka on hieman pelottavaa. Muutenki on tosiaan tarttunu nää aussisanat, josta luke jo mua huomauttikin. Mutta tarttuuhan ne murteetkin suomessa ni ihmekös jos täälläkin puhuu niiku muutkin. Tosin katon paljon englantilaisia ohjelmia, joten jotku sanat tarttuu myös siitä, ja ne ei välttämättä oo täällä käytössä.

Semmosta. En ny viiti ihan parin päivän välein jatkossakaan kirjottaa, koska ei täällä mitää ihmeitä tapahu ja jos tapahtuu nii raportoin taatusti. Syyskuussa Tepa tulee tänne ja lähetään roadtripille ja muutenki tulee enemmän kierreltyä maata nii sitte kirjottelen tiiviimmin, mutta ny koitan parin viikon välein ilmottaa kuulumiset ja jos jotain tapahtuu nii sitte välittömästi. Varokaa polttamasta nahkaanne siellä kuumassa suomen kesässa, hyvää lomaa niille jotka sellasella on ja riemuitkaa muutenkin kesästä ja muistakaa käyä festareilla. Cheers.